Tekstin semanttiset sidokset ja lähisukukielen ymmärrettävyys

Useat tutkimukset osoittavat, että sukukielten keskinäinen ymmärrettävyys perustuu monitasoiseen samankaltaisuuteen. Voivatko ymmärrettävyyttä edistää myös koherentin tekstin rakentamiseen liittyvät leksikaalis-semanttiset seikat? Johdonmukaisissa teksteissä fraseologisiin yksiköihin sisältyvät käsitteet eivät kytkeydy toisiinsa mielivaltaisesti, vaan kirjoitusten sujuvuuden takaa tiettyjen, ei-kielikohtaisten periaatteiden noudattaminen.\ud\udTekstin yhtenäisyys perustuu osittain siihen, että rinnakkaisilla sanoilla on tapana pohjustaa toistensa esiintymistä. Jos pohjustava sana (prime) on tuttu, lukija saattaa pystyä päättelemään fraasiin liittyvän toisen sanan (target) merkityksen silloinkin, kun tämä toinen lekseemi ei ole tunnistettavissa sukulaisuuden perusteella. Prosessia helpottaa konteksti: myötäesiintymispreferenssi rajoittaa tarjoutuvia vaihtoehtoja ainakin jossain määrin.\ud\udTarkoitukseni on testata, miten tekstin temaattinen koherenttius ja fraasin sisäiset semanttiset sidokset auttavat vieraan sanan ymmärtämistä, jos fraasin jokin konstituentti tiedetään äidinkielen pohjalta. Esittelemässäni pilottitutkimuksessa viroa taitamattomien ei-lingvistien piti kääntää lyhyt teksti ja selittää, miten he olivat päätelleet itselleen tuntemattoman sanan merkityksen. Näyttää siltä, että käsitteen kytkeytyminen toiseen esimerkiksi vastakohtaisuuden perusteella edistää sisällön selvittämistä. Osittain oikea valinta perustunee ei-kielikohtaiseen tietoon, jonka rakenneaineksina on metalingvistisiä käsityksiä tekstin koossa pysymisestä, semanttisten kenttien rakenteesta ja sanojen assosioitumisesta toisiinsa