Open AccessOppijansuomen kolligaatit ketjuuntuvissa verbirakenteissa
Author(s) -
Tanja Seppälä
Publication year - 2013
Publication title -
lähivõrdlusi./lähivõrdlusi
Language(s) - Finnish
Resource type - Journals
SCImago Journal Rank - 0.212
H-Index - 7
eISSN - 2228-3854
pISSN - 1736-9290
DOI - 10.5128/lv23.13
Subject(s) - humanities , mathematics , philosophy
Tässä artikkelissa tarkastellaan suomi vieraana kielenä -oppijoiden muodostamia kolligaatteja ketjuuntuvissa verbirakenteissa. Viittaan ketjuuntuvilla verbirakenteilla finiittiverbin ja A-infinitiivin, finiittiverbin ja MA-infinitiivin sekä finiittiverbin ja deverbaalisubstantiivin yhdistelmiin (voida tehdä, mennä tekemään, aloittaa tekeminen). Tutkimuskohteena on finiittiverbin jälkeen tulevan verbin tai deverbaalisubstantiivin muoto eli verbirektiot ja verbien suuntamuotin vaatimat täydennykset. Aineisto on ICLFI-korpuksesta. Hyödynnän tutkimuksessa korpusmetodeita ja fraseologista kielentutkimusta, jonka kolligaatti-termi viittaa sananmuodon tai lemman kanssa myötäesiintyvään syntaktiseen elementtiin.Tavoitteeni on kuvata oppijoiden ketjuuntuvia verbirakenteita ja selvittää, mitkä niistä ovat oppijoille helppoja ja mitkä vaikeita, jotta tuloksia voisi hyödyntää suomen kielen opetuksessa. Analyysissä on mukana 19 ketjuuntuvaa verbirakennetta. Aineiston suomenoppijat hallitsevat hyvin lähes kaikki A-infinitiivirektiot ja MA-infinitiivit suuntaverbien kanssa. auttaa- ja pystyä-rektioverbit yhdistetään natiivikielestä poikkeaviin muotoihin, mutta käydä- ja oppia-verbien rektiot eivät ole erityisen vaikeita. Oppijat eivät hallitse deverbaalisubstantiivin vaativien verbien rektiota. Lisäksi lähes synonyymiset alkaa- ja aloittaa-verbit sekoitetaan keskenään. Lopuksi hyödynnän vielä fraseologista näkökulmaa, kun pohdin, miten rektioiden opettamista ja oppimista voisi edistää