Karl Mestertonin väitöskirja rationalistisen filosofian ja eurooppalaisten vaikutteiden välittäjänä 1700-luvun puolivälin Turun akatemiassa

Tarkastelen artikkelissa Turun akatemian teoreettisen filosofian professori Karl Mestertonin (1715–1773) väitöskirjan De principii rationis sufficientis adplicatione ad regnum materiale et immateriale (1745, suom. Riittävän perusteen periaatteen soveltamisesta aineellisen ja aineettoman piirissä) sisältöä ja kontekstia. Mesterton käsittelee väitöskirjassaan filosofista riittävän perusteen periaatetta, jonka mukaan jokaisella olemassa olevalla asialla on jokin syy tai peruste. Hän perustelee ja selittää, miten kyseinen periaate esiintyy sekä aineellisen piirissä eli luonnossa että aineettoman piirissä eli ihmismielessä. Mesterton seuraa Christian Wolffin (1679–1754) filosofiaa ja tähän liittyvää koulukuntaa eli wolffilaisuutta. Mestertonin väitöskirja sisältää lukuisia viittauksia eri henkilöihin ja teoksiin. Työ on historiallisesti ja filosofianhistoriallisesti merkityksellinen, mutta ei filosofisesti johtuen muun muassa Mestertonin kritiikittömyydestä käyttämiään lähteitä kohtaan. Tällainen toiminta oli toisaalta Turun akatemiassa tavanomaista.