Puna-apilasäilörehun ruokinnallinen arvo lypsylehmän ainoana karkearehuna ja seoksena heinäkasvisäilörehun kanssa

Tutkimuksessa selvitettiin puna-apilasta(A1) ja heinäkasveista (N2) tehtyjen säilörehujen vaikutustalypsylehmien rehun syöntiin, rehuannoksen sulavuuteen, maidontuotantoon ja maidon koostumukseen.Rehut korjattiin samanaikaisesti ja niitä syötettiin joko ainoana karkearehuna tai seoksena (A1N2, 1:1kuiva-aineessa).Kontrollina oli samasta heinäkasvinurmesta neljä päivää aikaisemmin tehty säilörehu(N1). Kasvustot niitettiin niittomurskaimella, esikuivattiin ja paalattiin pyöröpaaleihinmuurahaishappopohjaista säilöntäainetta käyttäen.Tutkimus tehtiin tasapainotetun 4×4 latinalaisen neliön mukaisesti. Kokeessa oli kahdeksanay-lehmää,jotka jaettiin tuotoksen mukaan kahteen blokkiin (23kertaa poikineet ja ensikot). Lehmätsaivat säilörehua vapaasti. Väkirehu oli ohran ja kauran (1:1) sekä rypsipuristeen (238 g/kg väkirehua)seos, jota annettiin 10,5 (blokki 1) tai 8,4 kg/pv (blokki 2). Lisäksi lehmät saivat kivennäisrehua jaruokasuolaa.Säilörehujen kuiva-ainepitoisuudetolivat 261 (N1), 337 (A1) ja 372 (N2) g/kg. Apilasäilörehuja samaan aikaan niitetty heinäkasvisäilörehu olivat rajoittuneesti käyneitä ja sisälsivät runsaastisokeria. Lisäksi ammoniumtypen osuus kokonaistypestä oli pieni. Aikaisemmin korjattuheinäkasvisäilörehu oli hieman pidemmälle käynyttä. Se sisälsi myös runsaasti etanolia jaammoniumtypen osuus kokonaistypestä oli melko suuri (81 g/kg). Säilörehujen orgaanisen aineen(OA) in vitro -sulavuudetolivat 718 (N1), 711 (A1) ja 670 (N2) g/kg OA ja D-arvotvastaavasti664, 640 ja 623 g/kg KA.Lehmät söivät puhdasta apilasäilörehua 1,3 kg KA/pv enemmän (P<0,01) kuinsamanaikaisesti niitettyä heinäkasvisäilörehua. Näiden rehujen seosta lehmät söivät lähes yhtä paljonkuin puhdasta apilasäilörehua (11,2 (N1), 12,0 (A1), 10,7 (N2) ja 11,8 (A1N2) kg KA/pv). Apilarehuasyötettäessä lehmät saivat enemmän raakavalkuaista, ohutsuolesta imeytyvää valkuaista (P<0,001) jarehuyksikköjä (P<0,01) sekä vähemmän NDF-kuitua(P<0,001) kuin samanaikaisesti niitettyäheinäkasvirehua syötettäessä. A1-ruokinnanorgaanisen aineen ja raakavalkuaisen sulavuudet olivathieman suuremmat (P<0,10) kuin N2-ruokinnan.Seoksena syötettäessä apila- jaheinäkasvirehuillaoli yhdysvaikutusta vain rehuannoksen raakavalkuaisen sulavuudessa, sillä A1N2-ruokinnansulavuusoli pienempi kuin A1- jaN2-ruokintojenkeskimäärin (P<0,10). Rehuannoksen kuidun sulavuus oliapilarehulla ruokittaessa numeerisesti pienempi kuin muissa ruokinnoissa. Myös myöhempirehunkorjuu heikensi (P<0,05) kuidun sulavuutta, vaikka ero heinäkasvirehujen korjuuajassa oli vainneljä päivää.Apilarehua syöneet lehmät lypsivät keskimäärin 1,5 kg/pv enemmän (P<0,05) kuinsamanaikaisesti tehtyä heinäkasvisäilörehua syöneet lehmät. Kasvilajeilla ei kuitenkaan ollutyhdysvaikutusta maidontuotannossa, sillä seoksella ruokittujen lehmien maitotuotos oli 0,9 kg/pvpienempi kuin puhdasta apilarehua syöneiden lehmien tuotos. Koska apilarehu hieman pienensimaidon rasvapitoisuutta (P<0,10) verrattuna N2-rehuun,ei energiakorjatussa maitotuotoksessa [29,2(N1), 30,0 (A1), 29,1 (N2) ja 29,6 (A1N2)] ollut eroa. Ruokinta ei vaikuttanut maidonvalkuaispitoisuuteen, mutta runsaamman maitotuotoksen vuoksi apilaa syöneiden lehmienvalkuaistuotos oli suurempi (P<0,05) kuin samanaikaisesti niitettyä heinäkasvirehua syöneidenlehmien valkuaistuotos. Apila lisäsi (P<0,01) maidon laktoosipitoisuutta verrattuna N2-rehuun.Apilalisäsi maidon ureapitoisuutta ja heikensi jonkin verran rehuvalkuaisen hyväksikäyttöämaidontuotantoon samanaikaisesti niitettyyn heinäkasvirehuun verrattuna (P<0,001).