Pellon käyttö, maaperän ominaisuudet ja lieroyhteisöjen maantieteellinen vaihtelu

Tämän Monimuotoisuuden tutkimusohjelmassa (MOSSE 2003-2006) toteutetun tutkimuksentavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva viljelymaan laadun kannalta tärkeiden lierojenesiintymisestä Suomen peltomaissa ja tunnistaa tärkeimmät runsauden vaihtelua aiheuttavat tekijät.Tarkoitusta varten kerättiin kenttäaineisto Etelä-Suomesta Lappiin ulottuneella näytteenotolla.Näytteet otettiin syksyjen 2004 ja 2005 aikana yhdeltätoista MTT:n tutkimusasemalta, asemienpelloille aiemmin perustetun maaperäseurannan näytepisteistä (yhteensä 53 peltopistettä). Pisteistäkerättyä maaperäaineistoa käytettiin yhdessä peltojen viljelyhistoriatietojen kanssa lieroyhteisöjenvaihtelun syiden selvittämisessä. Tulosten perusteella Suomen peltojen lierolajiston muodostaayhdeksän lajia: neljä karikekerroksen lajia (onki-, metsä, rusko- ja punaliero), neljä pintamaan lajia(pelto-, multa-, harmaa- ja viherliero) ja yksi syvälle kaivautuva laji (kasteliero). Näistä yhdeksästälajista yleisimmin esiintyivät pelto- kaste- ja onkiliero. Keskimäärin pellossa esiintyi kaksi japellon pientareella neljä lierolajia. Lierojen keskimääräinen yksilötiheys oli pellolla runsaat 100yksilöä neliömetriä kohden kun taas pientareella tiheys oli yli kaksinkertainen siihen verrattuna.Lierojen runsaus vaihteli kokonaan tyhjistä peltopisteistä (3 pistettä) pisteisiin, joissa tiheys vastasilähes tuhatta yksilöä ja tuorepaino runsasta 300 grammaa neliömetrillä. Kun pellot, jotka kaikkiolivat kivennäismailla, jaettiin maalajin perusteella neljään luokkaan (savet, hiesut, hienot hiedat jakarkeat maat) erottuivat hiesut ja hienot hiedat muista korkean lierorunsauden maalajeina. Yleisinpellonkäyttö näytteenottohetkellä oli viljan viljely, säilörehunurmi tai laidun. Laitumilla lierojenkokonaistiheys oli selvästi muita pellonkäyttömuotoja korkeampi. Runsaat viljavuodetviljelykierrossa, ja vastaavasti taajaan tehty maanmuokkaus ja vähäiset nurmivuodet, olivatalentaneet lierojen kokonaismäärää hiesumailla mutta nostaneet hienoilla hietamailla. Kunmaalajin, pellonkäytön ja viljavuosien määrän yhteys lierojen kokonaisrunsauteen otettiinhuomioon, ei kokonaisrunsaudessa ollut enää merkittäviä eroja eri osissa maata sijaitsevientutkimusasemien välillä. Tulosten perusteella pellon maaperän luontaiset ominaisuudet asettavatlierojen esiintymiselle puitteet, joissa viljely muovaa lieroyhteisön rakennetta. Tulostenavulla voidaan entistä paremmin ennakoida lieroyhteisön vastetta viljelytapojen muutoksiinerilaisissa olosuhteissa. Tulosten ensimmäinen sovelluskohde on ollut eri maalajeille määriteltyjenlierorunsauksien vertailuarvojen tarkentaminen maatalousneuvonnan käyttämässä viljelymaanlaadun arvioinnissa.