Laidunnuksen vaikutus herefordsonnien käyttäytymiseen

Suomessa sonnien laiduntaminen on harvinaista. Syynä ovat esimerkiksi sonnien aktiivinen ja aggressiivisuuteenkintaipuvainen luonne sekä käsitys sonneista rauhattomina ja heikkoina laiduntajina. Vertailimmesonnien käyttäytymistä laitumella ja eristämättömässä pihatossa.Tutkimuksessa käytettiin 29 herefordrotuistasonnia, jotka olivat koetta edeltävän talven eristämättömässäpihatossa. Laidunkauden alussa sonnit olivat noin 14 kk ikäisiä. Kolme viiden sonninryhmää siirrettiin kolmelle laidunlohkolle (640–720 m2/eläin). Yksi neljän ja kaksi viiden sonnin ryhmääjätettiin eristämättömään pihattoon kolmeen osakuivikepohjaiseen ryhmäkarsinaan (6,4–8,0m2/eläin). Laidun kasvoi timoteinurmea. Pihatossa sonnit saivat vapaasti nurmisäilörehua. Sekä pihattoettälaidunsonnit saivat ohraa 5 kg/eläin/vrk ja kivennäistä 150 g/eläin/vrk. Pihatossa oli syömistilaa70–90 cm eläintä kohden ja laitumella väkirehukaukalolla 50 cm eläintä kohden. Sonnien käyttäytymistähavainnoitiin hetkellisellä seurannalla kuuden minuutin otantavälillä kesä- jaheinäkuussa,kumpanakin kuukautena yhden vuorokauden ajan. Sonnien asento ja käyttäytymistoiminto kirjattiinylös. Lisäksi jokainen havaintopiste luokiteltiin sen mukaan, kuinka monta eläintä ryhmän sisällä käyttäytyisamalla tavalla. Sonnien ajankäyttö testattiin lineaarisella sekamallilla ja syömisjamakuukäyttäytymisensynkronisuus eli samanaikaisuus x2-testillä.Sonnien ajankäyttö oli hyvin samanlaista laitumella ja pihatossa. Laidunsonnit kuluttivat syömiseenenemmän aikaa kuin pihattosonnit. Pihattosonnit puolestaan märehtivät enemmän kuin laidunsonnit.Nämä erot olivat seurausta pihattojalaidunsonnien erilaisista ruokinnoista (säilörehu vs. laidunruoho).Sosiaaliseen käyttäytymiseen, turkin hoitoon, tutkiskeluun, rakenteiden manipuloimiseensuulla, joutilaana seisomiseen sekä lepoon käytetyissä ajoissa ei ollut eroja koeryhmien välillä tai erotolivat pieniä. Sonnit liikkuivat laitumella enemmän kuin pihatossa. Stereotyyppistä kielenpyöritystä eihavaittu kummassakaan kasvatusympäristössä, eikä puskemisen määrässä ollut eroa kasvatusympäristöjenvälillä. Sonnien makuujasyömiskäyttäytyminen oli kuitenkin synkronisempaa laitumella kuinpihatossa, mikä johtui todennäköisesti laitumella olleesta suuremmasta syömisjamakuutilasta. Tämäsaattoi vaikuttaa edullisesti laidunsonnien hyvinvointiin, koska synkroninen käyttäytyminen on osanaudan lajityypillistä käyttäytymistä. Tässä vertailussa molemmat kasvatusympäristöt, laidun ja tilavapihatto, osoittautuivat hyväksyttäviksi sonnien hyvinvoinnin kannalta, koska vakavista hyvinvointiongelmistakertovia käyttäytymismuutoksia ei havaittu kummassakaan ympäristössä.