Alkukukintakauden hyönteispölyttäjät tärkeitä tattarin pähkyläsadolle

Tattarin (Fagopyrum esculentum) viljelyä varjostavat satovaihtelut, joiden oletetaan johtuvanainakin osaksi kukkien epätäydellisestä pölyttymisestä. Ristipölytteisenä kasvina siitepölynkulkeutumiseksi emikukkaan tarvitaankin lukuisia yhteensopivia tapahtumia. MTT:ssä vuosina 2003 -2007 tehdyn Terveyttä tattarista - hankkeen yhtenä tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, mitä lentäviähyönteisiä tattarilla tavataan ja miten niiden runsauden vaihtelu vaikuttaa pähkyläsatoon.Vuosina 2005 ja 2006 Jokioisilla tehtiin kenttäkokeita, joihin asetettiin tuulen ja sateenläpäiseviä mutta lentävien hyönteisten kulun estäviä telttoja juuri ennen kukinnan alkua.Ensimmäisenä vuonna peitettiin kaksi kolmasosaa kentän ruuduista teltoilla ja puoleen näistä asetettiinmehiläispesä sisälle. Yksi kolmasosa kentän koeruuduista jätettiin avoimeksi, jolloin hyönteisillä oliniihin vapaa pääsy. Toisena vuotena koejäseninä olivat teltalla peitetty ja avoin ruutu. Katteet saivatolla paikoillaan syyskuussa tehtyyn korjuuseen saakka. Kentän reunoille asetettiin mehiläispesiä.Pölyttävien hyönteisten esiintymistä avoimella kentällä seurattiin koko kukintakauden ajan.Avoimen tattarikasvuston kukissa havaittiin pistiäisiä kuten mehiläisiä (Hymenoptera Apismellifera), kimalaisia (Hymenoptera Bombus ssp.) ja ampiaisia (Hymenoptera Vespidae) sekä erilaisiakaksisiipisiä kuten kukkakärpäsiä (Diptera Syrphidae ssp.). Pölyttäjien esiintyminen vaihtelikukintavaiheen aikana. Myös vuosien välillä havaittiin eroja. Tattarin pähkyläsato muodostuu suureltaosin niistä kukista, jotka pölyttyvät kukinnan alkupuolella. Siksi sadon kannalta merkityksellisimpiäovat todennäköisesti juuri mehiläiset ja kaksisiipiset, joita esiintyy runsaana tattarin alkukukinnanaikana heinäkuussa. Tutkimuksessa tattarin pähkyläsato oli 35 g/m2 (35 %) suurempi silloin kunkasvustossa esiintyi runsaasti pölyttäjiä verrattuna tilanteeseen, kun lentäviä hyönteisiä ei päästettykasvustoon. Kerranteiden välisestä vaihtelusta johtuen satoero ei kuitenkaan ollut tilastollisestimerkitsevä ja siksi tulokset eivät ole yleistettävissä. Jatkotutkimuksissa tulisikin kiinnittää huomiotakasvuston peittäviin katemateriaaleihin sekä toistojen määrään.Tutkimusvuosina 2005 ja 2006 tattarin sadot erosivat selvästi toisistaan, vaikka kasvustotkehittyivät molempina vuosina hyvin. Sato oli vuonna 2006 keskimäärin 72 g/m2 (65 %) suurempikuin 2005. Samantapaiset satovaihtelut ovat tyypillisiä myös käytännössä. Hyvänä satovuonna 2006mehiläisiä olikin alkukukintavaiheessa vähintään kaksinkertainen määrä vuotta aikaisempaantilanteeseen. Sen lisäksi sekä mehiläiset että kaksisiipiset esiintyivät runsaimmillaan samaan aikaan eliheinä-elokuun vaihteessa, kun vuotta aikaisemmin hyönteiset esiintyivät hyvin eri aikaan. Pölyttäjienvähyys alkukukintakaudella selittäneekin ainakin osan vuoden 2005 huonosta tattarisadosta.