Orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden analysointimenetelmät suhteessa ympäristötuen ehtoihin ja ympäristölainsäädäntöön

Maatalouden ympäristötuen typen (N) ja fosforin (P) käyttörajat pohjautuvat lähtökohtaisesti niidenkokonaispitoisuuksiin mineraalilannoitteissa, eikä niiden määrittelyyn liity oleellisia epäselvyyksiä.Myös perinteisten karjanlantojen ravinteiden huomioon ottaminen on melko vakiintunutta, vaikkakokonais-P:n kasveille käyttökelpoisesta osasta keskustellaankin. Orgaanisten lannoitevalmisteiden(OLV) käyttö maataloudessa on lisääntymässä, mutta lannan ja OLV:den liukoisen N:n analyysimenetelmääei ole määritetty ympäristötukijärjestelmässä (YT). Lannan liukoisen N:n määritykseen käytetäänyleisesti ns. lanta-analyysimenetelmää. Se kuvaa lähinnä kasvukauden kuluessa kasvien käytettävissäolevaa liukoista ammoniumtyppeä tai määrittäen myös pienimolekyyliset orgaaniset typpiyhdisteet.OLV:den liukoinen N analysoidaan ainakin lannoitevalmisteasetuksen mukaisella 1:5 –vesiuutolla, joka johtaa kiinteiden OLV:eiden tapauksessa tyypillisesti noin puoleen ns. lantaanalyysilläsaatavasta tuloksesta. Uuttosuhdetta väljentämällä saadaan lähes ns. lanta-analyysin mukaisiapitoisuuksia. Hyvin vesipitoisille lannoille ja OLV:eille 1:5 –vesiuutto tuottaa vain hieman ns.lanta-analyysin mukaista pienemmän pitoisuuden. Korkeaan N-lannoitukseen pyrkivälle on edullistakäyttää ravinnelaskennassa erityisesti kiinteille OLV:eille 1:5 –vesiuutolla saatua pitoisuutta.Nitraattiasetuksen N-rajoista on erilaisia tulkintoja jo käsitteellisellä tasolla. Lannalle asetettua170 kg/ha kok.-N-rajaa ympäristöhallinto pyrkii soveltamaan myös OLV:eisiin. Varsinainen tulkintaongelmaon kuitenkin kaikkia maahan lisättäviä N:n lähteitä koskevat kasvikohtaiset rajat, joiden kohdallaei mainita tarkoitettavan nimenomaisesti liukoista N:ä vallitsevan käytännön mukaisesti. Tämänseurauksena osa lannoitesektorin toimijoista tulkitsee kasvikohtaisten rajojen tarkoittavan kok.-Nrajoja,jolloin kiinteiden OLV:eiden mielekäs käyttö estyisi kokonaan.Typen käyttöön liittyviä tulkintaongelmia suurempia ovat kuitenkin fosforin käyttöön liittyvät.Kiinteiden OLV:eiden tapauksessa 1:5-vesiuutto johtaa jopa selvästi alle 1 %:n liukoisen P:n osuuksiintodellisen kasveille käyttökelpoisen osuuden ollessa kymmeniä prosentteja. Uuttosuhteen väljentämiselläon liukoisen P:n pitoisuuteen vielä huomattavasti radikaalimpi vaikutus, mutta pelkällä vesiuutollatuskin saadaan kasveille käyttökelpoista P-pitoisuutta kuvaavaa arvoa. YT:ssä on määriteltykasveille käyttökelpoisen P osuus puhdistamolietteelle ja lannalle. Lannoitevalmisteinakin lietepohjaistenmaanparannusaineiden kokonaisfosforista otetaan huomioon 40 %, mutta lantapohjaisten lannoitevalmisteidenfosfori otetaan huomioon 1:5 –vesiuutolla saadun P-pitoisuuden mukaisesti. Tämäantaa mahdollisuuden muuttaa intensiivisten sikatalousalueiden P-ylijäämät huomattaviksi alijäämiksisiirtämättä niitä muualle. Tämä saavutettaisiin separoimalla lietelanta ja tuotteistamalla kiinteä osalannoitevalmisteeksi todellisen kasveille käyttökelpoisen P-määrän muuttumatta miksikään.Joillekin OLV:eille on YT:ssä määritetty erityinen analyysimenetelmä, mutta käsitteet poikkeavatlannoitevalmistelainsäädännön käyttämästä. Erikseen määrittelemättömien OLV:eiden sisältämä Pei nykyisellään rasita fosforinkäyttökiintiötä juuri lainkaan, vaikka todellisen kasveille käyttökelpoisenP:n määrä on kuitenkin huomattava. Tämä johtaakin levitysmahdollisuuksien loppumiseen maan viljavuusuuttoisenfosforipitoisuuden seuratessa todellisen kasveille käyttökelpoisen fosforin määrää.