Kotieläinrakennusten paloturvallisuus

Vakuutusyhtiöiden tilastojen mukaan kotieläinrakennusten palot saavat yleisimmin alkunsa vanhoistaviallisista lämmityslaitoksista ja niiden savupiipuista, sähkölaitteista tai rehunjakoajoneuvosta.Tutkimuksessa olleiden kohteiden syttymissyyt vahvistivat tätä tilastotietoutta. Palotilanne tuleeviljelijälle aina täytenä yllätyksenä. Palohälytykset saadaan nopeastikin aikaiseksi, muttasammutuksen kannalta palokunnan saapumisajat ovat maaseudulla pitkiä, useasti 20 minuutista ylituntiin. Palokunnan saapuessa palo on jo yleensä niin pitkällä, että rakennuksen pelastaminen onhankalaa. Tällöin keskitytään ympäröivien rakennusten suojeluun. Eläinten pelastamisessaviljelijäperheellä on keskeinen rooli aivan palon alkuvaiheessa. Pidemmälle ehtineessä palossaviljelijän ei kannatta riskeerata omaa henkilöturvallisuuttaan.Paloturvallisuustutkimuksessa tarkasteltiin 8 lypsykarja-, 2 lihakarja- ja 1 sikalakohdetta.Tutkimukseen valikoituneiden tilojen vanhimmat rakennustyypit olivat 1960-luvulta ja uusin 2000-luvulta. Tutkitut kohteet olivat pääasiassa matalia rakennuksia, joissa savunmuodostus aiheuttieläinten taintumisen ennen varsinaista palokuolemaa. Siat eivät ole tottuneet liikkumaanrakennuksessa tai poistumaan sieltä, jolloin niiden saaminen pois rakennuksesta on hankalaa.Tutkimuksen esimerkkikohteessa muutamat pelastetut siat ryntäsivät takaisin kohti palavaarakennusta. Pikkuvasikoiden pelastamista hidastavat vasikkakarsinoiden rakenteet ja se, etteivätvasikat vielä ole tottuneet liikkumaan rakennuksessa. Lehmien pelastaminen on helpompaa, etenkinjos lehmät ovat oppineet liikkumaan rakennuksesta ulos. Pihattorakennus, laiduntaminen ja jaloitteluedesauttavat lehmän liikkuvuutta ja lehmien pelastamista palotilanteessa. Parsinavetta on pelastuksenkannalta pihattonavettaa hankalampi.Tulipalon jälkeisen hetken suurin haaste on keräilyalueen järjestely ja väliaikaisnavetanlöytäminen lehmille. Lehmät voivat fyysisten vammojen lisäksi kokea palossa stressiä, ja tapahtumallavoi olla pitkäaikaisia vaikutuksia jopa maitotuotokseen. Maaseudulle on jäänyt tyhjilleen vanhojanavettoja, jotka tarvittaessa on saatu nopeastikin pelastettujen lehmien väliaikaistiloiksi. Tässänaapuriapu ja viljelijöiden yhteistyö on korvaamaton etu.Palotapahtuma koskettaa tilan isäntäväkeä ja myös lapsia. Fyysisten oireilujen lisäksi henkistäkuntoa täytyy seurata ja tarvittaessa kohentaa. Kuntien terveyspalveluilla, seurakunnilla, naapureillasekä viljelijöiden omilla verkostoilla on ollut valmiuksia tarvittavaan kriisiapuun. Osanavahinkotapahtuman henkistä prosessointia viljelijä joutuu pohtimaan tulevaisuuttaan: jatketaankotuotantoa, rakennetaanko palanut tuotantorakennus uusiksi, muutetaanko tuotantosuuntaa vailuovutaanko kokonaan. Luopumiset liittyvät yleensä viljelijän lähestyvään eläkeikään. Jatkajat tekevätpäätöksensä usein nopeastikin. Uusi tuotantorakennus voidaan ja kannattaakin tehdä uuteen paikkaan,jossa toiminnan laajennusvarat ja turvallisuus voidaan ottaa aivan uudella tavalla huomioon.Tutkimuksessa olleiden tilojen uudisrakennukset edustivat turvallisuusajattelun huippua:pelastussuunnitelma oli kunnossa, palo-osastoinnit oli tehty huolellisesti ja paloilmoituslaitos oliasennettuna.