Eläinsuojien ilmanvaihto

Lapin Maatalouskeskuksen neuvonnassa ilmeni 1980 luvun kylminä talvina korostunuttatarvetta navettojen lämpötalouteen ja ilmanvaihtoon kohdistuvalle neuvonnalle. Tällöin oliyleistynyt tapa rakentaa navettaan lämpökeskus, josta lämpenivät tilan kaikki rakennukset.Haittapuolena menettelystä olivat yleistyneet navettapalot. Myös puuvarastot hupenivat useinjo alkutalvesta. Tuolloin navettoja alettiin lisäeristää ja varustaa ilmanvaihtolaitteilla, joihinoli sijoitettu lämmönvaihdin. Ongelmaksi muodostuivat niin lisäeristysten kuinilmanvaihtolaitteittenkin oikeat mitoitukset. Neuvonta täsmentyi, kun vuonna 1984 ilmestyiVAKOLAn tutkimusselostus n:o 39, Eläinsuojien ilmanvaihdon mitoitus (LauriTuunanen - Jorma Karhunen). Lapin maaseutukeskuksessa ohjeisto otettiin käyttöönvuoden 1985 lopulla.Mitoitusohjeet laskentakaavoineen mahdollistavat ilmanvaihtosuunnitelmien teonrakennettaessa suojia kaikille tavallisimmille kotieläimille Laskentakaavojen käytönhelpottamiseksi on niistä laadittu tietokoneohjelma (C 1985, 1989, 1996 Antti ja ErkkiRaudaskoski). Kaiken suunnittelun ja rakentamisen perustana on rakennukseen sijoitettavaaneläimistöön perustuva tarvelaskelma. Ilmanvaihto ja lämpötalous ovat sillä tavoin kytköksissätoisiinsa, että onnistuneeseen ilmanvaihtojärjestelmään liittyy aina rakentamisella toteutettavahyvä lämpötalous. Nämä molemmat tavoitteet saavutetaan VAKOLAn ohjeistoa hyväksikäyttäen. Julkaisun hyödyntäminen on jostakin syystä jäänyt vähäiseksi. Ehkä tutkimuksenvajaakäyttö johtuu osittain siitä, että tutkimusselostuksessa esiintyy myös normitaulukoita,joita ei suinkaan ole tarkoitettu sellaisinaan käytettäviksi. Ne ovat esimerkkitapauksia, joitaon esitetty mm. lehmien joiltakin tuotostasoilta. Tutkimuksen oikea käyttö edellyttää ainayksilöityä, karjakohtaista laskelmaa.Lämpötaloutta ja ilmamäärien mitoitusta koskevat määritykset tehdään ennenrakennussuunnitteluun ryhtymistä. Esimerkiksi nautanavetoissa tarvitaan lypsylehmistälukumäärä, keskimääräinen elopaino, keskimääräinen tuotostaso ja keskimääräinen tiineysastesekä nuoresta karjasta keskimääräinen elopaino. Muistakin eläimistä tehtävät laskelmatperustuvat pääasiassa elopainoon. Itse rakennuksesta tarvitaan laskelmaan sisätilojarajoittavien pintojen; seinien, lattian ja katon pinta-alat sekä käytettävien eristeiden paksuudetja niiden lämmönläpäisyluvut eli lamda-arvot. Jo suunnitteluvaiheessa voidaan määrittäärakennuksen lämmönpitävyys, kun sinne sijoitettavan eläimistön perustiedot ovatkäytettävissä. Ennakkolaskelmasta saadaan ns. tasapainolämpötila, joka osoittaa senulkoilman lämpötilan, jossa haluttu sisälämpötila toteutuu eivätkä suhteellinen kosteus jakaasupitoisuudet ylitä suositusarvoja. Näin muun muassa rakennuksen eristystaso voidaan josuunnitteluvaiheessa säätää kullekin ilmastovyöhykkeelle sopivaksi. Laskelmalla voidaantarkastella, mitä osia on syytä lisäeristää. Usein jo välikaton vahvistaminen saattaa nostaalämpötilaa riittävästi. Eristämisen vaihtoehtona voi tulla kysymykseen myöslämmönvaihtimen sijoittaminen ilmanvaihtojärjestelmään.Lapin maatalouskeskus on tehnyt useita lämpötaloutta ja ilmanvaihtoa selvittäviätutkimuksia. VAKOLAn laskentakaavoilla lasketut ilmamäärät ovat olleet erittäin lähellävalmistuneista rakennuksista mitattuja ilmamääriä.