Juoksutusmahaan infusoidun rasvalisän vaikutus ummessaolevien lehmien insuliiniresistenssin kehittymiseen

Poikimisen läheisyydessä insuliinista riippuvaisiin ääreiskudoksiin kehittyvän insuliiniresistenssin avulla lypsylehmä ohjaa ravintoaineita sikiön ja utareen käyttöön. Insuliiniresistenssi lisää rasvakudoksen lipolyysiä ja veren vapaiden rasvahappojen (NEFA) pitoisuutta. Suurentunut veren NEFA-pitoisuus vähentää syöntiä ja lisää aineenvaihduntasairauksien riskiä poikimisen läheisyydessä. Kokeellisesti on osoitettu, että runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävän rasvaemulsion infuusio verenkiertoon lisäsi ei-tiineiden, ummessaolevien lehmien insuliiniresistenssiä glukoosirasituskokeen perusteella. Pääosin tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävän pellavasiemenöljyn infuusio puolestaan paransi näiden lehmien kudosten insuliiniherkkyyttä. Tutkimuksessa selvitettiin juoksutusmahaan infusoidun rasvalisän vaikutusta tiineiden, ummessaolevien lypsylehmien insuliiniresistenssin kehittymiseen. Koe-eläiminä oli 6 toista kertaa poikivaa, pötsifistelöityä ay-lehmää. Koe tehtiin 3 x 3 latinalaisen neliön koekaavion mukaan. Koejaksot kestivät 5 vrk, ja jaksojen välissä oli samanpituinen tauko. Koejaksojen aikana lehmät saivat seosrehua 95 % laskennallisesta energian tarpeesta rasvainfuusioiden sisältämä energiamäärä huomioiden. Koekäsittelyt olivat vesi (V), tali (T) ja camelinaöljy (C). Infusoitu määrä oli 500 ml/pv, joka annettiin 10 kerta-annoksena (50 ml/krt) juoksutusmahaan 2 h välein klo 6–24. Jakson 5. päivänä klo 9 tehtiin glukoosirasituskoe ja klo 19 insuliinivastekoe. Verinäytteitä otettiin glukoosin annon jälkeen 3 h ajan (12 krt) ja insuliinin annon jälkeen 2 h ajan (10 krt). Lehmät olivat paastolla 1 h ennen kokeita sekä näiden aikana. Verinäytteistä määritettiin plasman NEFA-, glukoosi- ja insuliinipitoisuudet. Pitoisuuksiin sovitettiin eksponentiaalinen käyrä, jonka avulla laskettiin poistumisnopeus (CR) ja puoliintumisaika (T1/2). Lisäksi laskettiin pitoisuusaikakäyrän alainen pinta-ala (AUC). Rasvainfuusio lisäsi odotetusti plasman NEFA-pitoisuutta (P<0,01). Rasvainfuusio hidasti glukoosirasituskokeen perusteella endogeenisen insuliinin stimuloimaa glukoosin soluunottoa. Rasvan anto hidasti glukoosin poistumista ja pidensi sen puoliintumisaikaa kontrolliryhmään verrattuna (P<0,05). Myös insuliinivastekokeessa rasvainfuusio heikensi insuliinin vaikutusta glukoosin poistumiseen. Glukoosin minimipitoisuus ja puoliintumisaika olivat rasvakäsittelyillä suuremmat kuin kontrolliryhmällä (P<0,05) ja glukoosin poistumisnopeus pienempi kuin kontrolliryhmällä (P=0,01), sa-moin AUC:n itseisarvo (P<0,01). Tali- ja camelinaöljykäsittelyjen välillä ei ollut eroja glukoosin poistumisessa. Koetulosten perusteella voidaan todeta, että rasvainfuusioiden avulla aiheutettu hyperlipidemia heikensi lypsylehmien insuliiniherkkyyttä ja -vastetta poikimisen läheisyydessä glukoosirasitus- ja insuliinivastekokeiden aikana. Tulokset eivät tue teoriaa, jonka mukaan runsaasti tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävä rasvalisä parantaa insuliiniherkkyyttä.