Maitotilojen kehittämispotentiaalin arviointi

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli suomalaisten maitotilojen kehittämispotentiaalin arviointi ja sellaisten tekijöiden etsiminen, jotka selittävät olemassa olevia tuottavuuseroja. Kuten tunnettua, tekniset ja taloudelliset tulokset vaihtelevat merkittävästi tilojen välillä. Vaihtelun olemassa olo viittaa siihen, että tehokkuuden kehittäminen on mahdollista ja että yrittäjien voisi olla mahdollista oppia muiden tilojen parhaista käytännöistä. Tutkimuksen tutkimusaineistona käytettiin ProAgrian maidontuotannon tulosaineistoa vuodelta 2005. Aineistoa käytettiin, koska siihen sisältyy useita tuotantoa kuvaavia muuttujia, joita ei ole saatavissa muista aineistoista. Ongelmana toisaalta on, että aineisto on ainoastaan yhdeltä vuodelta. Tällöin poikkeavien havaintojen huomioon ottaminen on erityisen tärkeää. Tämä ei koske pelkästään poikkeuksellisen hyviä vaan myös poikkeuksellisen heikkoja tuloksia. Poikkeaviin havaintoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska maataloustuotantoon liittyy säänvaihtelujen vuoksi satunnaisuutta. Edelleen monet tuotantoresurssit (mm. maa) ovat laadultaan heterogeenisia. Maidontuotannon tehokkuutta ja sen vaihtelua selittäviä tekijöitä tarkastellaan useilla eri menetelmillä. Tutkimuksessa sovelletaan ei-parametrisen DEA (verhokäyrä)menetelmän ohella myös order-m osittaisrintamamenetelmää sekä parametrista stokastista rintamamenetelmää tehokkuuden mittaamiseen, joita käytettäessä tehdään erilaisia oletuksia tehokkuusrintamaan ja tehottomuuden jakaumaan liittyen. Edellä mainittuihin tehokkuusmittauksiin yhdistettiin tehokkuuden selitysmallit. Tarkastelussa olivat mukana sekä parametrinen, semiparametrinen että kokonaan ei parametrinen lähestymistapa. Vertailukohtana käytettiin kaksivaiheista DEA - katkaistu regressio –mallia, joka on helppo estimoida mutta jonka käyttöön liittyy eräitä tilastollisia ongelmia. Tämän selitysmalliyhdistelmän lisäksi käytettiin order-m ja tavanomaista regressiota, stokastista tehokkuusvaikutusmallia sekä ehdollisen tehokkuuden selitysmallia. Nämä mallit ovat kukin tilastollisten oletustensa osalta oikeampia kuin ensin mainittu DEA/katkaistu regressio yhdistelmä. Ehdollinen tehokkuuden selitysmalli on kehitetty aivan viime vuosina ja sen etuna on, että panos-tuotostasoihin ja tehokkuuteen vaikuttavien tekijöiden ei tarvitse olettaa olevan toisistaan erillisiä. Eri mallit tuottavat varsin yhdenmukaisia tuloksia tehokkuusjärjestyksen ja tehokkuuteen vaikuttavien tekijöiden suhteen. Sen sijaan tehokkuuden tasot poikkeavat määritysmenetelmittäin huomattavasti toisistaan. Tulokset osoittavat myös, että tuottavuuspotentiaalia arvioitaessa tuotanto-olosuhteet on otettava huomioon realististen vertailukohtien saavuttamiseksi. Useimmat tuotantoprosessia kuvaavat indikaattorimuuttujat eivät olleet merkitseviä tuotannon tehokkuuden kannalta. Sen sijaan keskituotos on merkitsevä tehokkuustekijä, mutta korkeimmilla tuotostasoilla se ei enää paranna tehokkuutta. Separoituvuusoletuksella on merkitystä maidon rasvapitoisuuden vaikutuksen kannalta. Rasvapitoisuus on merkitsevä tehokkuuteen vaikuttava tekijä kaikissa muissa paitsi ehdollisen tehokkuuden malleissa. Näin ollen maidon korkea rasvapitoisuus ei välttämättä ole yhteydessä tuotannon tehokkuuteen.