Katsaus ryhmän vuorovaikutuksen analysointimenetelmiin

Ryhmän vuorovaikutuksen tutkimukseen on kehitetty useita analysointimenetelmiä, joiden tavoitteena on kuvata, ymmärtää ja selittää ryhmän jäsenten välistä vuorovaikutusta ja ryhmän vuorovaikutusprosesseja. Tunnetuimpia lienevät keskusteluanalyysi (ks. esim. Heritage 1997; Peräkylä 1995) ja Balesin (1951) vuorovaikutuksen prosessianalyysi (IPA). Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on jäsentää ja arvioida, millaisia ryhmän vuorovaikutuksen havainnointiin perustuvia analyysimenetelmiä on käytetty tehtäväkeskeisten ryhmien ja tiimien tutkimuksessa vuosina 1999–2009. Artikkeli pohjautuu systemaattiseen tiedonhakuun, joka keskittyi tärkeimpiin puheviestinnän ja lähitieteiden artikkelitietokantoihin. Tiedonhaku kohdennettiin tieteellisissä lehdissä julkaistuihin tutkimusartikkeleihin.Tulokset osoittavat, että tehtäväkeskeisten ryhmien tutkimuksessa on sovellettu erityisesti kvantitatiivista vuorovaikutusanalyysia, IPA-menetelmää sekä erilaisia tiedonrakentumista tarkastelevia menetelmiä. Myös tietokoneavusteisia analyysimenetelmiä on jonkin verran käytetty. Laadullisista menetelmistä tutkimuksissa käytettiin keskusteluanalyysiä ja ankkuroituun teoriaan tai muuhun sisällönanalyysiin perustuvia menetelmiä sekä etnografista lähestymistapaa. Mielenkiintoista oli havaita, että vain reilu kolmasosa (39 %) tutkimuksista kohdistui niin sanottujen luonnollisten ryhmien vuorovaikutukseen. Valtaosa työryhmiä ja tiimejä koskevaa tutkimusta kuvaa tämän selvityksen perusteella edelleenkin vain tutkimusta varten koottujen tai laboratorioryhmien vuorovaikutusta. Artikkelissa pohditaan lisäksi ryhmän vuorovaikutusta koskevan tutkimuksen teoreettisia lähtökohtia ja kehityssuuntia.