Korkeakouluopiskelijoiden jännittämiskokemusten yhteys opiskelukykyyn

Artikkelissa tarkastellaan suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden opiskelutilanteissa kokeman sosiaalisen jännittämisen yleisyyttä ja yhteyksiä opiskelijan opiskelukykyyn sekä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin osatekijöihin. Tutkimuksen fokus on ongelmalliseksi koetussa jännittämisessä.Tutkimuksen aineistona on hyödynnetty kahta laajaa aiemmin kerättyä tutkimusaineistoa: Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2008 aineistoa (Kunttu & Huttunen 2009) ja Almonkarin väitöskirja-aineistoa (Almonkari 2007). Molemmat tutkimukset ovat korkeakouluopiskelijoille kohdennettuja kyselytutkimuksia, terveystutkimuksessa vastaajia oli 5086 ja Almonkarin tutkimuksessa 1323. Tässä artikkelissa raportoidaan molemmista aineistoista tehtyjä uusia analyyseja ja esitellään niiden tuloksia.Korkeakouluopiskelijat kokivat jännittämistä opiskelutilanteissa melko paljon, mutta ongelman se muodosti vain osalle. Lievänä ongelmana jännittämisen koki 36 % miehistä ja 39 % naisista ja suurena ongelmana 11 % miehistä ja 17 % naisista. Yleisintä jännittäminen oli yleisöpuhe- tai esitelmätilanteissa, vieraan kielen puhumisessa ja seminaareissa.Tutkimus osoitti selkeästi, että ongelmaksi koettu jännittäminen on yhteydessä opiskelijoiden huonoksi kokemaan terveydentilaan ja psyykkiseen pahoinvointiin. Korkeakouluopiskelijoiden arjessa jännittäminen ei rajoitu vain opiskelutilanteisiin, vaan on läsnä kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Yksinäisyys, keskustelutuen puute ja opiskeluyhteisöön kuulumattomuus liittyivät jännittämisongelmaan. Myös kiusaamiskokemukset korostuivat jännittämisen ongelmaksi kokevilla. Opiskelun ongelmat olivat sitä yleisempiä, mitä suuremmaksi ongelmaksi jännittäminen koettiin. Opiskelu-uupumusmittari osoitti samanlaista yhteyttä jännittämisongelmaan kuin muutkin opiskelukyvyn osa-alueet. Opiskelijoiden toiveet avusta elämänhallinnan ja opiskelun ongelmissa olivat loogisia ja osoittivat opiskelijoiden tiedostavan ongelmiaan.