Koronakevät, omaehtoisuus ja uusi maailmaansuuntautuminen

Kulunut kevät on ollut kaiken kaikkiaan ihmeellinen. Tieteellisten lehtien toimintaa koronavirus ei ole pysäyttänyt, eikä toivottavasti tule pysäyttämäänkään. Tätä pääkirjoitusta kesäkuun alussa kirjoitettaessa koronapandemian ensimmäinen aalto on Suomessa hiipumassa, mutta sen kulttuurisista (ja taloudellisista, poliittisista, psykologisista jne.) seurausvaikutuksista monet ovat jo nähtävissä, ja yhä useammat jäävät vielä arvausten varaan. Folkloristeille ja muille kulttuuria, viestintää ja vuorovaikutusta tutkiville korona onkin nostanut esiin monia tutkimuksellisesti huomionarvoisia ilmiöitä ja tapahtumaketjuja. Ne ovat olleet yhtä lailla kansainvälisiä ja verrattain odotettavia, liittyen esimerkiksi tiettyjen ilmaisullisten muotojen tulvaan sosiaalisessa mediassa, kuin myös paikallisia ja melko odottamattomia, kuten uusimaalaisen identiteetin esiinnousu keväisen eristyksen aikaan.