Miten kansasta tulee vernakulaari?

Artikkelissa tarkastellaan kansa-käsitteen käyttöä ja siihen liittyviä muutoksia ja jännitteitä Suomessa pitkällä aikavälillä 1820-luvulta 2010-luvulle. Aineistolähtöisessä artikkelissa analysoidaan neljän tapausesimerkin avulla sitä, mitä kansa-käsitteellä ja sen johdannaisilla on tehty ja miten käsitystä kansasta ja kansanomaisesta on tuotettu eri aikoina. Analyysin kohteena ovat 1800-luvun alun varhaiset kansanrunojulkaisut, ensimmäiset suomenkielisen kirjallisuuden kirjallisuushistoriat, kansanrunoudentutkimuksen muuttuva kuva kansanrunojen ja kansanperinteen tuottajista sekä 2000-luvulla käynnistynyt 1800-luvun itseoppineiden kansankirjoittajien tutkimus. Artikkeli tuo esiin kansa-käsitteeseen liittyviä käsitehistoriallisia jatkuvuuksia ja havainnollistaa, miten ne ovat synnyttäneet, vahvistaneet ja ylläpitäneet yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja sosiaalisiin rajoihin liittyviä käsityksiä. Lisäksi artikkelissa kiinnitetään huomiota siihen, miten käsite vernakulaari ja sen tarkoittama yhteisöjen omaehtoinen kulttuuri-ilmaisu ilmestyvät vähitellen kansanomaisen rinnalle tai tilalle tieteellisissä diskursseissa. Artikkelissa esitetään, ettäsisällöllisessä mielessä vernakulaari alkoi hahmottua tutkimuksissa sitä mukaa, kun kollektiivinen kansa väistyi ala- ja osakulttuureita sekä yksilöä ja yksilöllisiä tulkintoja korostavien tutkimussuuntausten tieltä. Artikkelin kirjoittajat hahmottavat vernakulaarin yhtenä työkaluna, joka auttaa tutkijoita suuntaamaan katsettaan parin vuosisadan aikana kanonisoituneen kansa-käsityksen katveisiin ja löytämään uusia näkökulmia menneisyyden elettyyn, koettuun ja monin eri tavoin tulkittuun todellisuuteen.