Perinnetieteet ja piirrosten tieto

Artikkelissa käsitellään piirrosten asemaa suomalaisissa perinnetieteissä, erityisesti kansatieteilijä Axel Olai Heikelin ja folkloristi Elsa Enäjärvi-Haavion tutkimuksissa. Yhtäältä tutkimuksessa syvennytään siihen, miten tutkimuksia, tutkijoita ja piirtäjiä on paikannettu oppihistoriallisesti. Toisaalta keskitytään siihen, mitä piirroksilla on tehty tutkimuksissa. Näkökulmina ovat sekä kulttuurintutkimuksen konteksteihin että etnometodologisiin tutkimuskäytäntöihin syventyvät tarkastelutavat. Artikkelissa sivutaan myös monia visuaalisen tutkimuksen keskusteluja. Analyysissa sovelletaan sekä kategorioiden tutkimisen (jäsenkategorisoinnin analyysi) että multimodaalisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkimusaineistona on Heikelin ja Enäjärvi-Haavion tutkimuksia sekä näihin liittyviä arkistoaineistoja piirroksineen. Lisäksi tarkastellaan useita tutkimuksia suomalaisen perinteentutkimuksen ja sen oppihistorian alalta.Tutkimuksen aluksi tuodaan esiin, miten oppihistoriallisissa teksteissä ja alan tutkimuksissa sekä Heikel että Enäjärvi-Haavio näyttäytyvät alan pioneereina, mutta samalla myös moniulotteisina tutkijoina. Piirtäjät ja taitelijat esitetään samaisissa teksteissä nimenomaan piirrosten tekijöinä, tosin heidänkään roolinsa eivät ole aina yksiulotteisia. Artikkelin jälkimmäisessä osassa tarkastellaan erityisesti piirrosten menetelmällisiä ulottuvuuksia. Multimodaalisen tutkimuksen keinoin osoitetaan lisäksi, miten tutkimusten näkökulmat konkretisoituvat käytännössä piirrosten myötä.Artikkelissa havainnollistetaan monin esimerkein, miten piirrosten näkökulmasta katsottuna folkloristiikan ja kansatieteen näkökulmat kohtaavat. Piirrokset eivät näyttäydy myöskään vain kuvituksena perinnetieteellisen tiedon kannalta, joten niiden huomioiminen on perusteltua yleisemmin oppialan keskustelujen piirissä.