Ihmisen ja eläimen suhteesta varhaisessa kreikkalaisessa ajattelussa

Toisenlajisia eläimiä huomioiva ja mm. kasvissyöntiä puolustava ajattelu on antiikinfilosofiassa omalaatuinen jatkumo, joka ulottuu esiklassiselta kaudelta myöhäisantiikkiin.Tutkin artikkelissani tämän ajattelun suhdetta varhaisempaan kreikkalaiseen kulttuuriperinteeseen,jonka ilmauksina tarkastelen arkaaista runoutta, mytologiaa ja uskonnollisiarituaaleja. Eläinmyönteisistä filosofeista esimerkeikseni olen poiminut Empedokleen (n.490–430 eKr.) ja Plutarkhoksen (n. 45–125 jKr.).Lähtökohtanani on ihmetys, jota Plutarkhoksen voimakkaat eläinten tappamistavastustavat tekstit herättävät antiikin perinteisesti hyvin antroposentriseksi miellettyätaustaa vasten. Plutarkhoksen osoittamia jälkiä pitkin etenen ajassa taaksepäin, esisokraatikkoEmpedokleeseen. Näiden kahden filosofin ajattelusta nostan esiin erityisestioikeudenmukaisuuteen sekä ihmisten ja muiden eläinten sukulaisuuteen ja kosmiseenkohtalonyhteyteen liittyviä teemoja.Artikkelini jälkimmäisessä osassa tutkin eläinmyönteisten filosofien taustalla mahdollisestivaikuttavaa kollektiivista perinnettä. Tarkastelen eläinhahmoja ja eläinmetaforienkäyttöä varhaisessa runoudessa, esimerkkeinäni otteita Homerokselta ja kuorolyyrikkoAlkmanilta (600-luku eKr.). Runokuvien rinnalla jäljitän kreikkalaisen mytologian välittämääkuvaa eläimistä, erityisesti eläinten ja jumalien suhdetta. Jäljitystä pohjustavatesimerkit Zeuksen eläimellisistä muodonmuutoksista sekä havainto kreikan ”eläintä”merkitsevän ζῷον-sanan semanttisesta avaruudesta, joka kattaa toisenlajisten eläintenlisäksi niin ihmiset kuin jumalat.Lopuksi tarkastelen kahta uskonnollista rituaalia, spartalaista nuorten neitojenkuororituaalia ja attikalaista Artemis Brauronian karhujuhlaa, joissa eläinmetaforiikkasyvenee kohti metamorfoosia, samaistumista toisenlajiseen eläimeen ja muuntumistatoiseksi rituaalin tilassa. Johtopäätöksenä esitän, että arkaaisen kreikkalaisen kasvatuksen perustana toimiva ja erityisesti rituaalisissa yhteyksissä hyödynnetty mimesiksenajatus sekä edellytti että ruokki kykyä samaistua toiseen, myös toiseen eläimeen, ja ettäkaikuja tästä syvästä yhteyden tunteesta voidaan tavoittaa esimerkiksi Empedokleen jaPlutarkhoksen ajattelussa.