Puhuu tiikerin kanssa. Näkökohtia ihmisen ja eläimen maailmassa-asumiseen Venäjän Kaukoidässä

Ihmisen tapaa puhua eläimistä, kasveista ja luonnonilmiöistä inhimillisinä toimijoinaon E. B. Tylorin Primitive Culture -teoksesta (1871) lähtien kutsuttu animismiksi. Tylorpiti animismia alkukantaisena tapana selittää, mitä luonnossa tapahtui. Uudemmassatutkimuksessa, alkaen A. I. Hallowellin artikkelista ”Ojibwa Ontology, Behavior andWorld View” (1960), animismi on nähty ihmisen tapoina hahmottaa maailma ja määrittääkunkin maailmassa vaikuttavan toimijan paikka ja sille sovelias toiminta. Tätä onsittemmin kutsuttu myös perspektivismiksi (mm. Eduardo Viveiros de Castro).Artikkelissa tarkastellaan uudemman näkemyksen pohjalta Venäjän Kaukoidänalkuperäiskansojen ihmisen ja tiikerin suhteista kertovaa perinnettä. Perspektivisminsijaan nimitän näkökulmaani maailmassa-asumiseksi, koska en katso perspektivisminkuvaavan riittävän kattavasti animismiin sisältyvää toimintaa: animismissa ei ole kysevain näkemisestä tai näkökulmasta. Termi maailmassa-asuminen perustuu Martin Heideggerinja Tim Ingoldin ajatuksiin.Artikkelissa kuvataan maailmassa-asumista persoonien (ihmisen ja tiikerin) tilan jakamisenja siihen liittyvien ristiriitojen kautta. Johtopäätöksenä on, että sekä tilan jakamistaettä ristiriitojen ratkaisua säätelevät kullekin persoonalle ominaiset toimintamallit, jotkaotaksutaan yleisesti tunnetuiksi ja joita Venäjän Kaukoidän alkuperäiskansat kutsuvatmuun muassa taigan laiksi. Periaatteiden yleinen tuntemus ja niistä neuvottelemisenmahdollisuus taas perustuvat persoonia ulkokuoren erilaisuudesta huolimatta yhdistäväänyhteisöllisyyteen. Erilaiset persoonat elävät samassa maailmassa, ovat riippuvaisia toisistaan ja vaikuttavat teoillaan toisiinsa. Siksi persoonana oleminen on myös eettistätoimintaa, joka – kuten persoonakin – on olemassa vain keskinäisen vuorovaikutuksenkautta.