Pilvien kietomat vuoret

Kiinalainen luontorunous tunnetaan yleisesti hyvin konkreettisesta kuvastostaan. Tässä artikkelissa käsittelen kahden Tang-dynastian (618-907) aikana eläneen runoilijan Wei Yingwun ja Wang Wein runoja, joissa realistinen luontokuvaus murtuu ja antaa tilaa laajemmalle ja monimuotoisemmalle kokemukselle, joka ylittää silkan näkyväisen pinnan. Analyysieni perusteella realistinen luontokokemus voi hälvetä esimerkiksi mielikuvituksen, pilvien kaltaisen yhtä aikaa peittävän ja paljastavan elementin sekä ”tyhjyyden” kokemusten kautta. Aluksi käsittelen runoja, joissa luonnonmaisema sijaitsee runon puhujan mielessä, sitten runoja, joissa todellisuus näyttää hetkellisesti katoavan, ja lopuksi runoja, jotka kurottavat kokonaan olemisen ja olemattomuuden ontologisen rajan tuolle puolen. Runoluentojen myötä pyrin osoittamaan, että perinteinen käsitys kiinalaisen luontorunouden kuvallisesta konkreettisuudesta antaa hyvin rajoittuneen kuvan kiinalaisen runoperinteen poeettisista keinoista ja sisällöistä. Artikkelin teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän Liu Xie -nimisen teoreetikon ajatuksia kirjallisen luomistyön prosesseista ja ”henkiajattelun” liikkeistä kirjallisten (mieli)kuvien muotoajana.