Suomea Torontossa: yliopisto-opiskelijat ja suomalaiset seniorit palveluoppimisyhteistyössä

Kuvaamme artikkelissamme yhteisössä toteutettavaa palveluoppimispedagogiikkaa (community engaged service learning pedagogy) Toronton yliopiston suomen kielen ohjelman ja Toronton Suomi-kodin eli suomenkielisen seniorikeskuksen välillä. Osana suomi vieraana kielenä -kurssia opiskelijat vierailevat säännöllisesti Suomi-kodissa, osallistuvat sen toimintaan ja viettävät aikaa suomenkielisten senioreiden parissa.    Tutkimme sitä, mitä siirtolaissenioripari (Sirkka ja Pentti) ja kaksi nuorta suomen kielen opiskelijaa (Rosa ja Ilja) ajattelevat ja puhuvat kielestä ja sen oppimisesta erilaisissa kohtaamisissa. Lisäksi pohdimme sitä, millaisia siltoja yhteistyö muodostaa senioreiden ja nuorten välille. Hyödynnämme analyysissa lingvististä etnografiaa niin metodina kuin aineiston keruussakin. Aineiston muodostavat lukuvuonna 2016–2017 tallennetut epämuodolliset haastattelut, spontaanit keskustelutilanteet, niiden ääni- ja videotallenteet sekä opiskelijoiden kirjoittamat reflektiot. Lisäksi aineistona on käytetty kenttämuistiinpanoja ja valokuvia. Tutkimus paljastaa, että senioreiden ja opiskelijoiden kielikäsitykset eroavat jonkin verran toisistaan, mutta kielenoppimiskäsityksissä on myös runsaasti autenttisista oppimisympäristöistä ja kokemuksista johtuvia yhtenevyyksiä. Punaisena lankana kulkee senioreiden menneisyyteen liittyvät muistelot ja opiskelijoiden haaveet suomenkielisestä tulevaisuudesta. Yhteisössä toteutettava palveluoppiminen avaa uusia mahdollisuuksia kielen ja sisältöjen opetukselle yliopistoissa niin ulkomailla kuin Suomessakin ja haastaa vakiintuneita pedagogisinstitutionaalisia rakenteita uudistumaan.