Tulkaa minun tyköni lohdun paatosmuotona

Tulkaa minun tyköni oli 1800- ja 1900-lukujen vaihteen kirkossakävijöille tuttu, ilmeisen pidetty ja sanomaltaan helposti omaksuttava aihe. Se oli Kirkastuksen ohella suosituimpia alttaritauluaiheita 1880-luvun Suomessa.  Aikakauden tuotteliain alttaritaulutaiteilija Alexandra Frosterus-Såltin (1837–1916) maalasi motiivin kymmenen kertaa, eli melkein puolet kaikista aihepiirin alttaritauluista. Kuva-aihe perustuu Raamatun kohtaan, jossa Jeesus kutsuu luokseen ”työtä tekeviä ja raskautettuja” ihmisiä, antaa heidän sielulleen levon ja kehottaa heitä ottamaan itsestään oppia.  Monet aihepiirin teoksista olivat ulkomaisten esikuvien reproduktioita tai muunnelmia. Keskeiset esikuvat kuva-aiheen toisinnoille ovat tanskalaisten Carl Blochin (1834–1890) ja Bertel Thorvaldsenin (1768/1770–1844) teokset, jotka levisivät myös painokuvina kaikkialle protestanttiseen Eurooppaan.Tässä artikkelissa tarkastelen Tulkaa minun tyköni -aihetta, ensin yleisesti ja sitten erityistapauksena Alexandra Frosterus-Såltinin Nakkilan kirkon alttaritaulua (1891), Aby Warburgin (1866–1929) ajatuksiin pohjautuvan, warburgilaista terminologiaa hyödyntävän ikonografisen lähestymistavan soveltamisen näkökulmasta. Tarkoitukseni ei ole analysoida Warburgin tekstejä tai uudelleen määritellä itse käsitteistöä. Tavoitteenani on arvioida empiirisesti ikonografisen käsitteistön käyttökelpoisuutta kuva-aiheen ja sitä kautta kristillisen taiteen tulkinnassa. Tiettyjen eleiden ja asentojen kuvaustavan suosio on hyvä esimerkki warburgilaisesta kuvien vaellushistoriasta, jossa selkeästi tunnetta kuvaavat ja siten käyttökelpoiset elemuodot, erityisesti voimakkaita emootiotiloja välittävät tunneilmaisut, paatosmuodot,  avainteemat ja kuvatyypit kulkevat ja nousevat esille uudestaan hieman muuttuneina. Tulkaa minun tyköni -aiheen kohdalla tosin kyse on enemmän maantieteellisestä levinneisyydestä kuin ajallisesta vaeltamisesta.