Nurmisäilörehukokeita maatilasiiloissa 2. Kivennäispitoisuuden muutokset ja säilöntätappiot

Tutkimus käsittelee nurmisäilörehussa käytännön oloissa vuosina 1970-1973 todettuja kivennäispitoisuuksien muutoksia ja kivennäistappioita. Rehu tehtiin 9 m korkeisiin tornisiiloihin ja samaan siiloon pantiin usein sekä esikuivattua että niittotuoretta tai sateen kastelemaa ruohoa. Tutkimus suoritettiin siiloihin pantujen koesäkkien avulla. Aineisto oli sama kuin kirjoituksen osassa 1. Kivennäismääritykset tehtiin 45 ruohonäytteestä ja 79 säilörehunäytteistä, joista61 oli esikuivattuja (osa sateen kastelemia) ja18niittotuoretta. Ruohon P- ja K-pitoisuus laski (P < 0.001) ja Mg- ja Ca-pitoisuus nousi (P < 0.05—0.01) ensimmäisestä kolmanteen korjuukertaan mennessä. Sama ero näkyi vastaavissa säilörehuissa. Makrokivennäisten (Ca, Mg, K, P, Cl) säilöntätappio oli esikuivatuissa pienempi kuin niittotuoreissä (P < 0.001). Suurin tappio todettiin näytteissä, joihin päältä oli valunut runsaasti puristemehua. Korjuu sateella oli toinen paha tappioiden aiheuttaja. Tuhkatappio oli noin 1/3 suurempi kuin ka-tappio ja säilörehun kivennäispitoisuudet olivat sen vuoksi 0—10% raaka-aineen pitoisuuksia alemmat. Useimpien makrokivennäisten pitoisuuksien lasku oli esikuivatuissa merkitsevästi pienempi kuin niittotuoreissa (P < 0.001). Hivenaineissa ilmeni hajontaa, mutta keskimäärin Mn-, Zn- ja Cu-pitoisuudet olivat vain vähän alempia kuin raaka-aineessa. Ruohon multaantuminen nosti Fe-pitoisuuden korkeaksi. Ruohossa todettiin kiinteä korrelaatio seuraavien pitoisuuksien välillä: Ca/Mg, P/K, K/Cl, Fe/Na, Fe/Zn (P < 0.001). Myös kivennäisten ja eräiden orgaanisten aineiden välillä ilmeni kiinteitä korrelaatioita. Kivennäistappioiden riippuvuus ruohon ka-pitoisuudesta oli selvin sateella korjatuissa ja siilojen ylimpään kolmannekseen säilötyissä näytteissä.