Märkäkuumennus tärkkelyksen entsymaattisen hajoamisen tehostajana II. Kotimaisista minkkien viljarehuista

Tutkimuksessa selviteltiin neljän suomalaisen rehutehtaan minkkien viljarehujen kypsyysastetta. Neljästä rehusta esitetään lisäksi sulavuustuloksia. Arvosteluperustana oli amyloglukosidaasimenetelmä, mutta myös kongopunavärjäystä ja polarisaatiota kokeiltiin. Tutkimuksessa todettiin seuraavaa: Yhden tehtaan (C) tutkitut kaksi rehuerää olivat erittäin hyvin kypsytettyjä, ts. 95—97 % tärkkelyksestä oli helposti fermentoituvaa. Vain nämä rehut olivat hiutaleina. Toisen tehtaan (A) yksi rehu, josta tutkittiin kolme eri näytettä, oli tuoreena jokseenkin edellisen veroista (92—95 %). Saman tehtaan kaksi muuta rehua olivat tutkituista näyte-eristä heikoimpia (n. 38 %). Kahden muun tehtaan (B ja D) rehut olivat tältä väliltä. Tehtaan C rehujen fermentoitumisherkkyys ei varastoitaessa alentunut ja tehtaan A parhaalla rehulla se aleni vain melko vähän (n. 80 %:iin). Kaikki muut rehut sen sijaan tässä mielessä »vanhenivat» ja yleensä sitä enemmän, mitä heikompi kypsytys alunperin oli ollut. Huhmarointi tai jauhatus analyysimyllyllä paransi tärkkelyksen fermentoitumisherkkyyttä heikostikin kypsytetyssä rehussa enemmän kuin raa’assa jauhossa. Eri tehtaiden rehuissa todetut erot ilmeisesti johtuivat joko kypsytysprosessin tai jauhatuksen eroavuuksista, tai molemmista. Entsyymikokeella saatiin kvantitatiivisia tuloksia, kongovärjäyksellä ja polarisaatiolla vain summittaisia arviointeja. Keskenään eri menetelmien tulokset olivat kutakuinkin yhtäpitäviä. Neljästä rehusta tehdyt sulavuuskokeet osoittivat, että tärkkelyksen sulavuus vasta kypsytetyissä rehuissa oli 97—98.6 %. Orgaanisen aineen sulavuus oli vastaavasti 77.5—83.1 %. Huonoimmin kypsytetyt rehut edustivat alempia lukuja, mutta kaikkien sulavuus voidaan katsoa hyväksi.