Apilamätä apilan talvehtimisen heikentäjänä Suomessa

Apilamädän levinneisyydestä ja vahingollisuudesta on kerätty aineistoa vuosina 1946–1965 eri tahoille maatamme tehdyillä matkoilla sekä kirjeellisillä tiedusteluilla. Kaikkiaan 91 kunnan alueelta (kuva 3) on kerättyjä puhtaaksi viljelty yhteensä 392 apilan pahkahomenäytettä. Aineisto osoittaa, että sieni on levinnyt kaikkialle apilan tärkeimmälle viljelyalueella. Muistiinpanot apilan talvehtimisesta sekä säähavainnot 20 vuoden ajalta Tikkurilassa (taulukot 1 ja 2) osoittavat, että apilamätäepidemian puhkeaminen on ensi sijaisesti riippuvainen syyskauden sääoloista ja lähinnä kasvillisuuskerroksessa vallitsevasta kosteudesta. Lämpötilan suoranainen merkitys on ilmeisesti vähäisempi. Pakkaset kuitenkin pysähdyttävät epidemian, koska silloin ilman suhteellinen kosteus laskee sienenkannalta liian alhaiseksi. Pitkinä, verraten leutoina syksyinä apilamädän tuhot voivat muodostua huomattavan suuriksi, niinkuin torjuntakokeet osoittavat. Apilan pahkahomesienen on havaittu pellolla leviävän ja iskeytyvän apiloihin vielä 0°C:n lämpötilassa, joka on paljon alapuolella sienen rihmaston kasvun optimilämpötilan. Kotelomaljoja näyttää kehittyvän myös hyvin laajalla lämpötila-alueella, pakkasta ne eivät kumminkaan siedä. Runsaan lumipeitteen hidas sulaminen keväällä lisää maan pinnan kosteutta ja edistää apilamätätuhojen jatkumista vielä keväällä. Muutamien eri alkuperää olleiden pahkahome-isolaattien patogeenisuudessa oli siksi merkitseviä eroja, että niitä voidaan pitää sienen eri biotyyppeinä. Toisaalta sekä eri isolaattien patogeenisuus että apilalajikkeiden taudinalttius näyttävät olevan suuressa määrin ajan funktioita (kuvat 4 ja 5). Apilalajikkeiden taudinkestävyyserot perustuvat niiden kykyyn viivyttää taudin valtaan pääsyä, eivät todelliseen resistenssiin. Maassamme on runsaasti pitkäaikaisen sopeutumisen tuloksena syntyneitä paikallisia puna-apiloita, jotka saattavat olla jalostusaineistona arvokkaita. Vuosina 1946—1965 on suoritettu joukko apilamädän torjuntakokeita PCNB- eli kvintotseeni- valmisteilla eri tahoilla maata. Kun apilamädän esiintymisrunsaus vuosittain ja paikkakunnittain vaihtelee paljon, ja kun toisaalta torjuntakäsittelyjä on suoritettu monin erilaisin tavoin, ovat torjuntakokeiden tuloksetkin vaihtelevia. Kahdesti niitettäessä saatiin kaikista 145 käsittelystä keskimäärin tuoretta satoa lisää 41 %. Yhden kerran niitettäessä oli kuivan heinän lisäys 186 käsittelystä keskimäärin 26 % (taulukko 4). Kaikista käsittelyistä on lähes puolet tuottanut kahdella niittokerralla vähintään 21 % suuruisen tuoreen sadon lisäyksen ja yhdellä niittokerralla vajaa neljännes vähintään 21 % suuruisen kuivaheinäsadon lisäyksen (taulukko 5). Torjunnan onnistuminen riippuu ratkaisevasti sen aloittamisen ajankohdasta; torjunta on aloitettava ennen kuin apilamätä pääsee valtaan. Kun taudin puhkeaminen ja leviäminen voivat tapahtua vain kasvillisuuskerroksen ilmaston suhteellisen kosteuden ollessa hyvin korkea, lähes 100 %, on torjunnan ajankohta valittava syyskauden kosteusoloja seuraten. Joskus alkusyksyn oltua vähäsateinen on kokeissa riittänyt yksikin loka-marraskuussa suoritettu torjuntakäsittely, mutta varmempi tulos on saavutettu kahdella tai kolmella käsittelyllä syksyn aikana. Käytännössä on ilmeisesti tarkoituksenmukaista suorittaa ensimmäinen torjuntakäsittely syys-lokakuun vaihteessa jos alkusyksy on sateinen ja toistaa käsittely noin kuukauden kuluttua. Jos alkusyksy on kuiva, suoritetaan vain yksi käsittely loka-marraskuun vaihteen tienoilla. Riittäväksi tehoainemääräksi (PCNB) on osoittautunut 5—6 kg/ha. Aineen määrän lisääminen tästä voi toisinaan antaa täydellisemmän torjuntatuloksen, mutta ero on siksi vähäinen, ettei se useimmiten vastaa kustannusten lisäystä. Ruiskutteilla on usein saatu paremmat tulokset kuin pölytteillä, joka on johtunut siitä, että ruiskutteiden tasainen levitys on helpompaa kuin pölytteiden, muuten ei käyttömuodolla ole ollut merkitystä. Kun apilamädän tuhot yleensä ovat suurimmat ensimmäisen vuoden nurmissa, on niissä saatu myös parhaat torjuntatulokset. Kokeissa on todettu käsittelyllä olevan myös jälkivaikutusta seuraavina vuosina (taulukko 7). Edelleen voitiin havaita torjunnan välillisesti ehkäisevän nurmen rikkaruohottumista, jolla nimenomaan apilan siemenviljelyksillä on huomattava merkitys. PCNB-torjuntamenetelmää voidaan käyttää hyväksi apilan lajike- ja muissa kokeissa apilamädän ja muiden talvehtimista heikentävien tekijöiden toisistaan erottamiseen (taulukot 8—10, kuva 8).