Keräsalaatin kaasuvarastointi

Salaatin kaasuvarastointia tutkittiin Viikissä vuosina 1963—66 ja 1968. Tutkittavina lajikkeina olivat avomaalla viljellyt Herttaässä ja Great Lakes. Varastoinnissa käytettiin menetelmää, jossa ilman koostumusta säädellään kasvinosien hengityksen ja tuuletuksen avulla. Tutkimuksessa selvitettiin tappioitten suuruutta, umpinaisessa tilassa tapahtuvaa ilman koostumuksen muuttumista ja CO2-pitoisuuden vaikutusta säilyvyyteen. Kaasuvarastossa salaatin haihtumistappio oli pieni, alle 10 % neljä viikkoa jatkuneessa säilytyksessä. Kylmävarastossa haihdunta saattoi samanpituisena aikana nousta 30 %:iin. Herttaässä-salaatin kokonaistappio kaasuvarastossa oli keskimäärin puolta pienempi kuin kylmävarastossa. Great Lakes -salaatilla ei näin suuria eroja havaittu. Kaasuvaraston ilman CO2-pitoisuuden lisääntyessä Herttaässän kokonaistappio pieneni. Great Lakes sen sijaan saattoi muuttaa ilman koostumusta niin paljon, että vioituksia aiheutui. Kilomäärää kohti kehittyi Herttaässästä runsaammin hiilidioksidia kuin Great Lakesista. Varastointiajan pidetessä CO2-pitoisuuden nousu kaasuvarastossa hidastui, mikä johtui luontaisesta ja ilman muuttuneen koostumuksen aiheuttamasta hengityksen hidastumisesta.