Tulevaisuuden kuvitteleminen journalismissa: Journalismin tulevaisuustyö, tulevaisuustieto ja tulevaisuusvastuu

Artikkeli kysyy, miten tutkia tulevaisuutta kulttuurisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä myöhäismodernissa ajassa. Kysymykseen vastataan esittelemällä analyyttinen viitekehys, joka käsitteellistää tulevaisuuden kuvittelemisen esittämiseksi, toiminnaksi ja eettiseksi harkinnaksi. Kysymykseen, minkälaista on journalistinen tulevaisuusmielikuvitus, vastataan tarkastelemalla journalismin tietoteoriaa, institutionaalista roolia ja eettistä ideologiaa tulevaisuuden kuvittelemisen näkökulmasta. Kehiteltyä viitekehystä havainnollistetaan tarkastelemalla Helsingin Sanomien vuodelle 2018 nimittämän tulevaisuuskirjeenvaihtajan toimintaa ja kirjeenvaihtajan nimittämistä perustelevaa metapuhetta. Analyysin perusteella tulevaisuuskirjeenvaihtajan tulevaisuustieto perustui valtaosin ajatukselle, jonka mukaan tulevaisuus toteutuu eritahtisesti ja edelläkävijöitä havainnoimalla on mahdollista saada tietoa siitä, mihin maailma on menossa. Koko projektia kehysti myöhäismodernin läpäisevää epävarmuuden tunnetta vastaan asemoitu kehitysoptimismi, jossa journalismin rooliksi tuli vakuutella lukijoille, että asiat ovat itse asiassa hyvin ja yhä paremmiksi muuttumassa. Tulevaisuuskirjeenvaihtaja suhtautui tulevaisuuden ennustamiseen hyvin epäilevästi mutta vakuutteli samalla lukijoille, että menneisyys todistaa tulevaisuuden olevan valoisa. Journalismin asema tulevaisuuden tekijänä tai journalismin vastuu tulevaisuuksista eivät nousseet tulevaisuuskirjeenvaihtajaan liittyvässä journalistisessa metapuheessa pohdinnan kohteiksi.