Toimittajien rajankäyntejä ammattilaisista ja amatööreistä journalismin tuotannossa

Artikkelissa tarkastellaan, millaiseksi suomalaisten sanomalehtitoimittajien ymmärrys yleisöstä journalismin tuottamisessa on rakentumassa sekä miten journalistisen profession moderni käsitys hyvän journalismin käytännöistä peilautuu journalismia ja yleisön osallistumista koskevaan neuvotteluun 2010-luvun taitteessa. Artikkelin teoreettinen tausta ja keskustelu pohjaavat journalismin ja diskurssin tutkimukseen. Aineistona ovat 20 sanomalehtitoimittajan laadulliset haastattelut. Niitä analysoidaan diskursiivisesti: aineistosta on erotettu ammattimaisen uutistuotannon diskurssi sekä valvotun kansalaiskeskustelun diskurssi. Niiden yhdessä katsotaan rakentavan professionaalisen journalismin diskurssia. Huomio analyysissä kohdentuu siihen, miten toimittajat määrittelevät journalistien sekä yleisön roolit ja tehtävät sanomalehden tuotannossa sekä millaiset ammattitaidon ja osallistumisen kriteerit ja käytännöt tällöin rakentuvat. Journalistinen ammattitaito sidotaan tutkituissa sanomalehdissä ensisijaisesti modernin journalismin ihanteiden mukaisiin uutiskäytäntöihin. Lukijoiden aktiivisuus keskustelupalstoilla ja journalistisen työprosessin apuvoimana nähdään positiivisena asiana, mutta diskurssit rakentavat rajaa journalismin ja ”ei-journalismin”, journalismin ja kansalaiskeskustelun sekä ammattilaisen ja amatöörin välille. Kysymys lukijoiden osallistumisesta on maakuntalehdissä myös resurssikysymys. Analyysi viittaa edelleen siihen, että kilpailevat journalismikäsitykset synnyttävät hybridejä ihanteita ja uutiskäytäntöjä, joissa limittyvät niin objektiivisuuden ja riippumattomuuden kuin orastavan osallistumisenkin ihanteet.