Kulttuuritoimitus uutisopissa

Kulttuurijournalismin kriisistä on puhuttu viime vuosina eri maissa. Suomessakin on väitetty, että aiemmin korkeakulttuuriin keskittyneet, kriitikkovaltaiset kulttuuriosastot olisivat muuttuneet uutismaisemmiksi, viihteellisemmiksi ja pinnallisemmiksi ja että päivälehtikritiikki olisi romahtanut sekä tasoltaan että kattavuudeltaan. Tarkastelemme artikkelissa kulttuurijournalismin rakenteiden, arvojen ja ihanteiden muutosta kahden vastakkaisen journalistien työtä ohjaavan paradigman, esteettisen ja journalistisen, välisenä hankauksena sekä sitä, miten muutokset heijastuvat yhtäältä kulttuurisivujen sisältöön ja toisaalta toimittajien itseymmärrykseen. Aineistoina ovat maan suurimman päivälehden, Helsingin Sanomien, kulttuurisivujen sisällönerittely vuosilta 1978–2008, lehden kulttuuritoimittajien vuonna 2004 tehdyt teemahaastattelut sekä erilaiset kulttuurisivujen kehitystyöhön liittyneet dokumentit ja muistiinpanot vuosilta 1994–2005. Tulosten perusteella kulttuurijournalismin asema on monella tapaa murtunut. Kulttuuritoimituksessa on tapahtunut ”journalistinen käänne”, minkä seurauksena siitä on tullut lehden uutisorganisaation erottamaton osa, jonka toimintatavat ovat sopeutuneet lehden uutisjournalismin yleisiin vaatimuksiin.