Käytännön näkökulma tutkimuksissa – tarvitaanko?

Pari vuotta sitten metsaviikon jalkeen eras Metlan varttuneempi tutkija tokaisi minulle ystavallisesti Metsatalon kaytavassa tavatessamme: ”Mita sa taalla teet, eihan metsantutkimus kiinnosta kenttamiehia.” Tervehdys lienee ollut epaonnistuneen tiedotustilaisuuden peraaalto. Minun osaltani vaite ei pida paikkaansa, kuulun metsantutkimustiedon suurkuluttajiin. Tunnen Metlassa lahes kaikki tutkijat, jotka tuottavat minun kannaltani mielenkiintoista tietoa, ja melkoisen osan Ruotsinkin tutkijoista. Olen aina saanut tarvitsemani tiedot suoraan tekijoilta. Tutkijoiden palvelualttiutta ei ole syyta moittia, painvastoin. Tiedon saamista on helpottanut se, etta olen melko tarkasti pystynyt maarittelemaan tiedontarpeeni. Tutkijoiden kanssa kaymani keskustelut ovat olleet oleellinen osa tyotani metsateollisuusyrityksen metsanhoitopaallikkona. Mista johtuu kasitys, etta tutkimustieto ei kiinnosta kenttamiehia? Onko kasitys oikea? Pyrin tassa tuomaan muutamia nakokohtia naihin kysymyksiin ja osallistumaan keskusteluun, jota varmaan jossakin on kayty Metlan arviointiryhman tyon jalkeen, mahdollisesti tiedon todellisia kayttajia kuulematta. Tassa esityksessa pysyn tiukasti soveltavassa tutkimuksessa ja erityisesti sen metsan uudistamiseen ja kasvatukseen liittyvassa osassa.