Kantobiomassan määrän mallintaminen leimikoissa hakkuukonemittausten avulla

Kantoja juuripuusta tuli potentiaalinen raakaaine energian ja sellun tuotantoon energiakriisin aikaan 1970-luvulla, mutta tuolloin tekniset ja taloudelliset tekijät rajoittivat sen käyttöä. Energian hinnan noustua, kannoista on taas tullut tärkeä raakaaine bioenergian tuottamiseen. Tämän tutkimuksen aineiston keruun aikaan vuonna 2006 kantopuuta käytettiin energian tuotantoon yli 900 GWh. Viime vuonna 2010 kantoja käytettiin jo 2 TWh. Kannonnosto on kuusivaltaisissa leimikoissa yleinen käytäntö ja uusia kustannustehokkaita nostomenetelmiä on kehitetty kantojen korjuuseen ja kuljetukseen. Esimerkiksi nykyisin kantoja voidaan punnita ajokoneen kuormaimeen asennetulla kuormainvaa’alla. Kuormainvaaka ja sitä tukeva mittausjärjestelmä yhdessä ovat hyödyllisiä apuvälineitä arvioitaessa nostettua kantokertymää. Kantojen nostomäärien voimakas lisääntyminen on aiheuttanut myös puunhankinnan suunnittelumenetelmien kehittymistä. Kantojen energiasisällön ennakkoarvioinnissa on kuitenkin ollut suurta vaihtelua. Tarkat arviot leimikoiden kantobiomassakertymistä ovat tärkeitä sekä tehtaan energiapolttoaineiden hankinnan näkökulmasta että puunhankintaorganisaation arvioidessa niiden toimituspotentiaalia operatiivisella toimintatasolla. Yleisen tason arviot kantojen potentiaalisesta määrästä esim. bioenergian lähteenä ovat vaikeasti hyödynnettäviä käytännön puunhankinnan ohjauksessa. Pirkko Pihlajan pro gradu -tutkimuksessa verrattiin Marklundin; Peterssonin ja Ståhlin sekä Repolan ym.:n kantobiomassamalleilla laskettuja biomassaarvioita toisiinsa. Samalla arvioitiin Marklundin kantobiomassamallin soveltuvuutta operatiiviselle toimintatasolle, kun tavoitteena oli kehittää hakkuukoneesta yleisesti saatavilla olevaan tietoon perustuva paikallisesti kalibroitu malli ennustamaan kuusen kantobiomassaa. Laskennassa hyödynnettiin selittävinä muuttujina pääasiassa hakkuukoneiden keräämää runkokohtaista informaatiota sekä rungon suhteellisilta korkeuksilta kerättyjä läpimitta-arvoja. Referenssiaineistona käytettiin leimikoiden kantojen kuivapainoa.