Maanmittauksen pitkä historia

Suomen maanmittauksen historia on kirjoitettu kolmeen eri otteeseen: Suomen maanmittauksen historia I–III (1933), Maanmittaus Suomessa 1633–1989 (1983) ja tässä arvioitavana oleva Maan mitta (2008). Miten nämä historiateokset eroavat toisistaan – muutoin kuin kattamansa ajanjakson pituuden suhteen? Edeltäjät ovat usean kirjoittajan työn tuloksena syntyneitä tietokirjoja, jotka ainakin osaksi täyttävät tieteellisteknisten käsikirjojen tunnusmerkistöt. Kirjat koostuvat suurimmalta osalta maanmittausalan asiantuntijoiden ja käytännön toimijoiden kirjoittamista artikkeleista. Siten ne ovat raskaita lukea, ja edellyttävät todellista kiinnostusta aihepiiriin. Aiemmat kirjat ovat kirjahyllyssäni isänperintönä. Kirjoja on myös luettu. Alleja yliviivaukset ja pedantit merkinnät kirjan marginaalissa osoittavat, että isäni oli lukenut ainakin vanhimman historiateoksen I osaa dipl.ins.-tutkintonsa lopputentteihin vuonna 1933. Kirjoissa ei ole asiahakemistoa, mutta esim. vuoden 1983 kirjassa on erinomaisen tarkka sisällysluettelo, jonka perusteella löytää helposti vaikka artikkelin, joka käsittelee vuokra-alueiden (torp pien) lunastamista. Mikäli taas lukija on kiinnostunut maanmittarien koulutuksen kehittymisestä Ruotsinvallan ajoista aina nykypäiviin saakka, tieto löytyy tuosta samasta kirjasta yhtenäisenä kokonaisuutena. Suuri kirjoittajajoukko ja tietomäärän jakautuminen artikkeleihin aiheuttaa näissä vanhemmissa kirjoissa päällekkäisyyksiä ja toistoa. Tosin käsikirjaluonteisia kirjoja ei olekaan tarkoitus lukea kerralla kannesta kanteen, vaan niistä etsitään yleensä kiinnostavaa tietoa tarpeen mukaan.