Metsien uudistuminen suojametsäalueella ja Pohjois-Suomen korkeilla mailla

Valtioneuvosto on metsälain säädösten perusteella määrännyt pohjoisimman Lapin suojametsäalueeksi, jossa metsiä tulee metsänrajan alenemisen ehkäisemiseksi hoitaa ja käyttää erityistä varovaisuutta noudattaen. Suojametsäalueen muodostavat Enontekiön ja Utsjoen kunnat kokonaisuudessaan sekä maanmittaustoimituksessa maastoon merkityt alueet Inarin, Kittilän, Kolarin, Muonion, Sallan, Savukosken ja Sodankylän kunnista. Alueen kokonaispinta-ala on 3,3 miljoonaa hehtaaria, josta 91 % on valtion omistuksessa. Metsätaloutta harjoitetaan noin 0,4 miljoonalla hehtaarilla alueen pinta-alasta. Suojametsäalueella puuston hakkuu muuksi kuin kotitarpeeksi on sallittu vain metsäkeskuksen hyväksymän hakkuuja uudistamissuunnitelman mukaisesti. Metsän uudistaminen voi perustua luontaiseen uudistamiseen, kylvöön, istutukseen tai niiden yhdistelmään. Tavoitteena on käyttää luontaista uudistamista aina, kun se on mahdollista. Keinollisessa uudistamisessa laajoja yhtenäisiä uudistusalueita tulee välttää. Pohjois-Suomen korkeisiin alueisiin luettavien metsien metsämaan pinta-ala on noin 0,5 miljoonaa hehtaaria. Niiden alaraja nousee Perämeren rannikolta sisämaahan ja etelästä pohjoiseen. Korkeiden alueiden uudistamisongelmat alkavat Pohjois-Pohjanmaalla jo alle 200 metrin korkeudessa merenpinnasta. Kainuussa raja on keskimäärin 250 m ja Lapissa 200–280 m. Metsäntutkimuslaitoksen viranomaistehtävänä on seurata suojametsäalueen ja Pohjois-Suomen korkeiden alueiden metsien uudistumisen onnistumista ja laatia asiasta selvitys maaja metsätalousministeriölle ja metsäkeskukselle kymmenen vuoden välein.