Hirviseurueiden tulevaisuuden näkymät

Maaseudun sosioekonomisten rakenteiden muutos on ollut hyvin nopeaa 1990ja 2000-luvuilla ja maaseutu on menettänyt väestöään kaupungeille nopeasti muuttoliikkeen johdosta. Nykyisin jopa 90 prosenttia Suomen pinta-alasta on jo poismuuttoaluetta. Voimakkaimmin muuttotappio on kohdistunut harvaan asuttuun maaseutuun ja erityisesti nuoriin ihmisiin. Väestön ikääntymiskehitys on vaikuttanut myös metsänomistajakuntaan ja seuraavien vuosien aikana metsänomistajien keski-iän arvioidaan nousevan edelleen. Erityisen nopea muutos metsänomistajakunnassa on odotettavissa silloin, kun niin kutsutut suuret ikäluokat luopuvat omasta metsänomistuksestaan. Tällöin kaupunkilaismetsänomistajien osuus tulee todennäköisesti kasvamaan hyvinkin merkittävästi, sillä suurten ikäluokkien lapset ovat usein itse syntyperäisiä kaupunkilaisia. Metsästys on Suomessa sidottu maanomistukseen ja se on siksi myös maanomistajien etuoikeus. Metsästys onkin ollut perinteinen harrastus maaseudulla ja erityisesti maanviljelijöiden keskuudessa. Maanomistaja voi vuokrata maan metsästykseen joko määräajaksi tai toistaiseksi ja sopimus voidaan tehdä joko yksityisen henkilön, henkilöiden tai oikeushenkilöiden, esimerkiksi metsästysseuran nimiin. Metsästysseura on rekisteröity yhdistys, jonka tarkoituksena on tuottaa jäsenilleen metsästysmahdollisuus vuokraamillaan mailla. Metsästysseuran sisällä voi olla useampia metsästysseurueita. Metsästäjäkunnasta 80 prosenttia kuuluu metsästysseuroihin. Myös hirvenmetsästys tapahtuu useimmiten metsästysseuroittain tai -seurueittain. Hirvenmetsästysseurueet ovat usein kyläläisten, naapureiden, tuttavien tai työtovereiden muodostamia. Seurueet saattavat asettaa erilaisia vaatimuksia jäsenilleen. Jotkut seurueet vaativat, että jäsenten tulee olla maanomistajia, toisilla seurueilla ei tällaista vaatimusta ole. Jäsenyys voidaan myös evätä erilaisin perustein. Hirvenmetsästykseen käytetty työpanos on merkittävä. Vuonna 1999 hirvien kaatomäärän ollessa noin 49 000 yksilöä hirvenmetsästykseen käytettiin koko maassa yhteensä yli 800 000 henkilötyöpäivää ja vuonna 2002, kaatomäärän ollessa 85 000 hirveä, tarvittiin yhteensä 1 600 000 henkilötyöpäivää. On arvioitu, että talvikannan pitäminen nykyisellä vajaan 100 000 yksilön tasolla vaatii noin 800 000– 900 000 metsästyspäivää vuosittain. Metsästäjätutkimusten mukaan useat metsästäjät katsovat, että he eivät halua osallistua hirvenmetsästykseen, sillä he arvioivat hirvenmetsästyksen vaativan liian paljon aikaa. Metsästysseuroja ja -seurueita on tutkittu aiemmin Suomessa vain suhteellisen vähän. Muutamia tutkimuksia on tehty jo 1960ja 1970-luvuilla, mutta muutoin metsästysseuroja koskevia tutkimuksia on vain niukasti. Metsäntutkimuslaitoksessa on viime vuosina kuitenkin tehty useampia hirvenmetsästysseuroja ja -seurueita koskevia tutkimuksia. Tutkimukset ovat keskittyneet ennen kaikkea selAshley Selby ja Leena Petäjistö