Valuma-alueen huomioonottavan suunnittelun hyödyt

Valuma-alueella tarkoitetaan vedenjakajan rajaamaa aluetta, joka keraa pintavedet tarkasteltavaan pisteeseen, joka useimmiten on vesisto tai muu vesimuodostuma. Vesivarojen kayton, hoidon ja vesiensuojelun tarpeita varten Suomi on jaettu 74 yli 200 km2 paavaluma-alueeseen eli vesistoalueeseen, joiden useimpien vedet laskevat Itamereen. Paavaluma-alueet ovat edelleen jaettu pienempiin toisen ja kolmannen jakovaiheen valuma-alueisiin. Pienimman eli kolmannen jakovaiheen valuma-alueen tyypillinen koko on runsaat 50 km2 ja niita on yli 5000 kappaletta. Vuoden 2015 aikana on tavoitteena ottaa kayttoon uusi tarkempi ja mm. vesiensuojelun suunnittelun kannalta kayttokelpoisempi jako. Uudessa jaossa paavaluma-alueiden lukumaara vahenee yhdella, ja ne on jaettu edelleen yhteensa runsaaseen 22 000 pienempaan valuma-alueeseen. Kaytossa oleva ja tulevakaan valuma-aluejako ei rajaa erilleen valuma-alueiden latvoilla olevia osavaluma-alueita, joilla metsatalouden vaikutus nakyy selvimmin, koska niilla ei usein ole muuta maankayttoa. Latvavaluma-alueet ovat myos monissa tapauksissa kayttokelpoisimpia yksikoita metsataloustoimenpiteiden valuma-alueen huomioonottavalle suunnittelulle. Valuma-alueiden rajat noudattavat vain harvoin hallinnollisia rajoja kuten Suomen metsakeskuksen alueyksikoiden tai tilojen rajoja ja rajojen paikantaminen vaatii erityisosaamista valuma-aluesuunnittelussa ja suunnitelmien toimeenpanossa.