Fysikaaliset menetelmät metsien kaukokartoituksessa

Odotukset kaukokartoituksella saatavasta ympäristötiedon määrästä ja luotettavuudesta sekä tiedon tuottamisen helppoudesta ovat huimaavia. Taustalla lienee se, että kaukokartoitusaineistot ovat monipuolistuneet ja niiden saatavuus on merkittävästi helpottunut reilussa kymmenessä vuodessa. On saatavilla satoja aallonpituuksia kattavia hyperspektrisiä aineistoja, useista katselukulmista mitattuja aineistoja ja jopa päivittäin otettuja satelliittikuvia jo 15 vuoden ajan. Suurin osa satelliittikaukokartoitusaineistoista on nykyään ilmaisia ja nopeasti kenen tahansa ladattavissa internetissä. Vaikka aineistot ovat kaikkien ulottuvilla, saa kohteista tietoa vain pintaraapaisun verran katselemalla satelliittikuvia esimerkiksi Google Earthissä. Aineistojen monipuolisuus on tuonut mukanaan tarpeen kehittää tehokkaampia menetelmiä, joilla voidaan tulkita näitä aineistoja ja ymmärtää mitä mitattu säteilysignaali pitää sisällään eri aallonpituusalueilla. On myös haaste erottaa signaali kohinasta. Toisaalta monipuolistuneet kaukokartoitusaineistot mahdollistavat uudenlaisten metsän rakennetta tai toimintaa kuvaavien muuttujien arvioimisen. Metsäalan ammattilaisille ja useille metsänomistajille ovat jo tuttuja perinteisten muuttujien, kuten puuston pituuden tai runkotilavuuden kaukokartoitus. Vaikka näiden perinteisempien tunnusten arviointimenetelmät tarkentuvat koko ajan ja niiden kehitystyö jatkuu, on kaukokartoitusta toki mahdollista käyttää myös muiden metsää kuvaavien muuttujien selvittämiseen. On selvää, että erilaiset kaukokartoitusaineistot sopivat vastaamaan eri kysymyksiin. Tarvitsemmekin nyt tietoa siitä, mikä kaukokartoitusaineisto soveltuu parhaiten mihinkin sovellukseen.