Suometsätalouden pintavalutuskentät – liukoisten ravinteiden ja orgaanisen hiilen pidättäjiä vai päästöjen lisääjiä?

Metsätalouden aiheuttama vesistökuormitus on Suomessa suhteellisen pieni: fosforin osalta noin 8 % ja typpipäästöistä noin 6 %. Kuormitus kohdistuu kuitenkin laajoille alueille ja pieniin latvavesiin, minkä vuoksi metsätalouden vesistökuormituksen vähentäminen on yksi Kansallisen metsäohjelman 2015 tavoitteista. Suurin osa ravinneja kiintoainekuormituksesta on peräisin pinta-alallisesti laajimmista toimenpiteistä eli metsänuudistamisesta, kunnostusojituksista ja lannoituksista. Lähitulevaisuudessa erityisesti suometsätalouden kuormitus tulee kasvamaan puuston saavuttaessa hakkuukypsyyden ja kunnostusojitusten lisääntyessä. Kunnostusojitusten tarpeessa olevaa suometsää on valtakunnan metsien yhdeksännen inventoinnin mukaan noin 1,67 milj. ha. Kunnostusojitusten aiheuttamista vesistöhaitoista merkittävin on kiintoainekuormitus. Pintavalutuskenttiä pidetään yhtenä suometsätalouden tehokkaimpana vesiensuojelukeinona. Pintavalutuskenttä on toimenpidealueen ja vesistön väliin jätettävä vyöhyke, jonka tavoitteena on pidättää kiintoainesta, liukoista orgaanista ainesta sekä ravinteita ja siten vähentää niiden kulkeutumista vesistöön. Metsänkäsittelyalueiden vedet ohjataan pintavalutuskentille ojitustoimenpitein yleensä laskeutusaltaan kautta. Pintavalutuskenttien ja laskeutusaltaiden on todettu vähentävän tehokkaasti kiintoaineskuormitusta ja sen sitomien ravinteiden päätymistä vesistöihin. Veden virtausnopeuden hidastuessa karkeampi kiintoaines sedimentoituu laskeutusaltaaseen ja hienompi aines pidättyy kentälle. Paras pidätystehokkuus on saavutettu laajoilla pintavalutuskentillä. Pintavalutuskenttien kyky pidättää liukoista ainesta vaihtelee. Pidättymiseen vaikuttavat muun muassa biologiset ja kemialliset tekijät, kuten kasvillisuuden ja mikrobien ravinteiden otto sekä ravinteiden pidättyminen maaperään. Lisäksi pidättymiseen vaikuttavat pintavalutuskentän koko ja muoto sekä tulevan veden määrä. Tässä kirjoituksessa käsitellään fosforin, typen ja liukoisen orgaanisen hiilen pidättymiseen vaikuttavia tekijöitä pintavalutuskentillä sekä arvioidaan, miten pintavalutuskentät voivat pidättää niitä käytännön suometsätaloudessa.