Viljelytaimikoiden hirvituhot Lapissa ja Kuusamossa

Hirven merkitysta taimikkotuholaisena tutkittiin 264 metsanuudistusalalla, jotka oli viljelty mannylle tai/ja kuuselle vuosina 1984–1995 Lapin ja Kuusamon yksityismetsissa. Linjoittaisena otantana inventoidut taimikot saatiin ositetulla satunnaisotannalla noin 20 000 yksityismetsien viljelyalan joukosta (1,3 %). Kesalla ja syksylla 2001 keratysta aineistosta 24 % on taydennysviljelyaloja. Kaikkien taimikoiden keskimaarainen hirvituhoprosentti oli 15,1 viljelymannyilla. Merkittavimmat tuhot painottuivat Lapin lounaisosan (ns. Lapin kolmio) ja Etela-Lapin kuntiin, missa hirvi oli vaurioittanut keskimaarin 31–37 % mannyn viljelytaimista. Keskimaaraista enemman hirvituhoa oli tuoreilla kankailla, lajittuneilla hiesusavimailla, matastetyilla kuvioilla ja voimakkaasti vesottuneilla aloilla. Hirvituhoa oli enemman istutuskuin kylvotaimikoissa. Tuhot lahes puuttuivat korkeiden maiden taimikoista. Kaksi kolmasosaa hirvituhoista oli 1,0–2,5 metria pitkissa taimissa. Hirvi oli lisannyt merkittavasti mannyn viljelytaimien latvakatoa, ranganvaihtoa, kaksihaaraisuutta ja pensastumista. Lisaksi taimien normaalin kehityksen havaittiin hairiintyneen hirvesta riippumatta. Kuusella hirvituhoja oli ympari tutkimusaluetta. Hirvia pidetaan nyt yhtena taloudellisesti merkittavimmista Lapissa esiintyvista taimikkotuholaisista. Hirvien aiheuttamien menetysten vahentamiseksi hirvikanta olisi erityisesti Lapin kolmiossa ja Etela-Lapissa pidettava oleellisesti vuosituhannen vaihteen tasoa pienempana. Lisaksi tulisi harkita kuusen viljelyn lisaamista mannyn kustannuksella.