Metsänkäsittelyvaihtoehdot – mihin nykyiset kasvu- ja tuotosmallit riittävät?

Uuden metsälain tullessa aikanaan voimaan on todennäköistä, että metsien käsittely tulee ai nakin jossain määrin monipuolistumaan nykyisestä. Sen myötä ennestään harvinaisemmat, tai peräti ai dosti uudet käsittelymenetelmät yleistyvät. Uuden metsälain mahdollistamia uudenlaisia metsän kasvatusmuotoja ovat muun muassa energia puun intensiivinen lyhytkiertokasvatus metsämaalla. Laista ollaan myös poistamassa tai ainakin väljentä mässä kasvatettavan puuston käsittelyrajoitteita, mikä mahdollistaa entistä voimakkaammat harven nukset, ylä ja määrämittahakkuun tyyppiset harven nukset, ja myös paljon keskustelua aikaan saaneen eriikäisen metsän kasvatuksen. Edellä mainittujen muuttuvien käsittelytapojen lisäksi metsien käsitte lyssä on jatkuvasti yleistymässä, metsälaista tai sen muutoksista riippumatta, passiivisen metsänhoidon malli, jossa metsien hoitotoimet ja hakkuut joko viivästyvät tai jäävät tyystin toteuttamatta. Metsien kasvun ja tuotoksen ennustamisen kannalta myös se on haastavuudessaan uusien käsittelymenetelmien veroinen. Metsien käsittelypäätösten teon tueksi tarvitaan luotettavaa tietoa siitä millaisia vaikutuksia erilai silla käsittelyvaihtoehdoilla on metsiin ja niiden hyödyntämismahdollisuuksiin. Koska useimmil la metsän omistajilla on vaihtoehtoisia tavoitteita metsien käsittelylle, tulisi päätöksentekijän tukena ja saatavilla olla monipuolista informaatiota. Uu sissa käsittelyvaihtoehdoissa kiinnostavatkin niiden puuntuotannollisten ja taloudellisten vaikutusten ohella vaikutukset monimuotoisuuteen, maisemaan, hiilensidon taan, virkistyskäyttöön, jne. Päätöksen tekijästä riippuen kiinnostavat vaikutukset voivat olla paikallisia, alueellisia tai valtakunnallisia, ja vaikutusten aikajänne voi vaihdella vuodesta vuosi kymmeniin. Ennustemallien erotuskyvyltä vaaditaan paljon, jotta niitä voidaan hyödyntää käytännön pää töksentekotilanteissa. Useimmissa mallien käyttö tilanteissa ei riitä se, että mallilla saadaan suuntaa antava ennuste. Esimerkiksi metsänkasvatuksen kannattavuusvertailut edellyttävät erotuskyvyltään riittäviä ja keskenään vertailukelpoisia ennusteita vertailtavien kasvatustoimenpiteiden tai kasvatus ketjujen vaikutuksista hakkuukertymien määriin ja rakenteeseen sekä käsittelyjen ajoitukseen. Tämän artikkelin tavoitteena on tarkastella sitä, miten hyvin nykyiset kasvu ja tuotosmallit tuovat tutkimukseen perustuvaa tukea uusista metsänkäsit telytavoista ja missä määrin niitä voidaan tai ei voida soveltaa käytännön päätöksenteossa. Tarkastelem me myös niitä ominaisuuksia, joiden kuvaamisessa mallien kehittämistä tarvitaan eniten.