Heikkotuottoiset ojitetut suometsät – missä ja paljonko niitä on?

Tutkimuksessa kartoitettiin heikkotuottoisten ojitettujen soiden määrää ja sijaintia kuntatasolla Luonnonvarakeskuksessa tuotetun valtakunnan metsien inventoinnin monilähdeaineiston avulla. Aineistossa käytetään maastokoealoilta mitattujen tietojen lisäksi satelliittikuvia ja muita numeerisia tietolähteitä, joiden avulla koealoilta mitatut tiedot voidaan yleistää koealaverkon väliin jääville alueille. Käytettävissä oli koko Suomen kattava aineisto vuodelta 2011. Heikkotuottoisuutta arvioitiin maaluokan (kitutai joutomaa) ja puuston määrän avulla. Kitutai joutomaaksi määritettyjä ojitettuja soita oli aineistossa 778 000 ha. Nämä painottuivat pinta-alaltaan Pohjois-Suomeen. Heikkotuottoisten soiden osuus ojitettujen soiden kokonaispinta-alasta oli samoin selvästi suurin pohjoisessa. Kituja joutomaiden osuus ojitettujen soiden kokonaisalasta oli neljännes tai enemmän 34 kunnassa, jotka sijaitsivat lähinnä Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Kun heikkotuottoisuutta tarkasteltiin puustotilavuuden avulla siten, että heikkotuottoisuuden rajana pidettiin tilavuutta 30 m3ha–1 (hakkuun vuoksi vähäpuustoiset pois lukien), heikkotuottoisten ojitusalueiden kokonaispinta-ala oli 592 000 ha. Myös tällä tunnusluvulla tarkastellen heikkotuottoiset ojitusalueet painottuivat Pohjois-Suomeen. Heikkotuottoisuuden määrittely ei ole yksiselitteistä. Siksi mitään yksittäistä pinta-ala-arviota heikkotuottoisten määrästä ei voi pitää absoluuttisena totuutena. Eri tavoin arvioituna heikkotuottoisten ojitusalueiden kokonaismäärä asettuu puolen ja yhden miljoonan hehtaarin väliin. Niiden osuus ojitetuista suometsistä on siten 10 % ja 20 % välillä. Työn tulokset antavat mahdollisuuden arvioida puuntuotannon piiristä pois jäävien heikkotuottoisten ojitusalueiden erilaisten jälkikäyttömahdollisuuksien alueellista toteutettavuutta.