Analyyttiset ja objektiiviset metsikön käsittelyohjeet?

Metsatieteen aikakauskirjan numerossa 1/2006 Timo Pukkala esittaa tutkimusartikkelissaan Puun hinta ja taloudellisesti optimaalinen hakkuun ajankohta menetelman optimaalisten metsankasittelyohjeiden laatimiseen. Artikkelissa laadittiin regressiomalleja, jotka ennustavat puutavaralajien hintojen, korkokannan ja metsikon puuston funktiona optimaalisen harvennusajankohdan, -voimakkuuden ja -tavan seka paatehakkuuajankohdan. Regressiomallien aineisto muodostettiin simuloimalla ja optimoimalla metsankasittelya erilaisista lahtotilanteista ja erilaisilla oletuksilla. Kehitettyjen regressiomallien avulla voidaan esittaa ohjeet metsikon taloudellisesti optimaaliselle kasittelylle Tapion metsanhoitosuosituksista tutussa muodossa. Lisaksi esitetaan malli kuitupuun hinnalle, jolla hakkuuseen kannattaa ryhtya. Menettely on johdonmukainen ja formuloinniltaan selkea. Tulosten tarkastelussa todetaan, etta esitetyilla menetelmilla voidaan johtaa taloudellisesti optimaalinen metsikon kasittelyohje ja sen riippuvuus puun hinnasta analyyttisesti ja objektiivisesti. Millaisia nama ’objektiivisin ja analyyttisin’ menetelmin laaditut metsankasittelyn ohjeet sitten ovat? Puuston ominaisuuksien osalta asiaa selventaa artikkelin kuvassa 5 esitetyt rajat harvennusta edeltavalle ja harvennuksen jalkeiselle pohjapinta-alalle. Jos lamposumma-alueella 1 100 °Cvrk noudatetaan 1 %:n korkokantaa, on MT-kuusikon harvennusta edeltava pohjapinta-ala korkeimmillaan 56 m2/ha ja VT-mannikossa se on 34 m2/ha. Perinteiseen metsankasittelyyn tottuneista nama pohjapinta-alan arvot tuntuvat korkeilta, jos ohjeet on tarkoitettu tavallisille, hyvin hoidetuille metsikoille. Seuraavassa tarkastellaan artikkelissa esitettyja harvennusta edeltavan ja harvennuksen jalkeisen optimaalisten pohjapinta-alojen riippuvuuksia valtapituudesta artikkelin kuvaa 5 vastaavasti (yhtalot artikkelin taulukosta 3). Laskelman lamposumma oli 1 100 °Cvrk, tukin hinta 30 €/m3 ja kuitupuun hinta 10 €/m3. Harvennusmallit esitetaan erikseen 1 ja 4 % korkokannoilla, jotka ovat mallien aineistona kaytettyjen laskelmien pienin ja suurin korkokanta. Samaan kuvaan on piirretty Metsantutkimuslaitoksen harvennuskokeiden (Makinen ja Isomaki 2004a, 2004b) harventamattomien ruutujen pohjapinta-alat valtapituuden funktiona. Kokeet on perustettu 60–80-luvuilla metsikoihin, jotka oli uudistettu 1800-luvun lopun ja 1950-luvun valilla. Koemetsikot olivat perustamishetkella tiheahkoja metsikoita, joissa taimikonhoitotyot oli tehty. Kaikki kuusikot ovat istutusmetsikkoja ja sijaitsevat paaosin OMT:lla ja muutama MT:lla. Lamposumma vaihtelee valilla 1 042–1 275 °Cvrk keskiarvon ollessa 1 214 °Cvrk. Tahan tarkasteluun otettiin mantyaineistosta mukaan vain VT-metsikot. Niista suurin osa on kylvetty ja loput uudistettu luontaisesti. Mannikoiden lamposumma vaihteli valilla 1 016–1 327 °Cvrk keskiarvon ollessa 1 177 °Cvrk. Harvennuskoeaineisto edustaa siten keskimaarin hieman parempia kasvupaikkoja kuin mille harvennusrajat on artikkelissa ennustettu. Risto Ojansuu