Selittävätkö mykorritsojen lajit ja lajilukumäärät puiden kasvueroja?

Puun juuriston tehtävänä on paitsi ankkuroida puu maahan, myös ottaa maasta vettä ja ravinteita. Boreaaliset metsämaamme ovat kuitenkin varsin vähäravinteisia ja ravinteita on sitoutunut maaperään sellaisissa muodoissa, joita kasvit eivät pysty hyödyntämään. Puiden ravinteiden saannin kannalta oleellisia ovat maassa elävät mykorritsasienet, joiden kanssa puu muodostaa sienijuuriksi eli mykorritsoiksi kutsuttuja symbiooseja. Mykorritsasymbioosissa sieni kuljettaa isäntäpuulle maasta ravinteita ja vettä. Mykorritsasieni voi lisätä puun ravinteidenja vedenottopinta-alaa 1000-kertaiseksi, sillä hennot sienirihmat levittäytyvät laajemmalle alalle kuin juuret ja tunkeutuvat myös pieniin huokosonkaloihin, joihin juuret eivät mahdu. Mykorritsasienet pystyvät myös ottamaan ravinteita sellaisista orgaanisista yhdisteistä sekä mineraaliyhdisteistä, joista juuret eivät pysty. Mykorritsasymbioosissa puu vastavuoroisesti luovuttaa sienikumppanilleen yhteyttämistuotteita energian lähteeksi. Suomen pääpuulajit, kuusi, mänty ja koivu, muodostavat ektomykorritsoja, joille tunnusomaista on sienen kasvu juuren solujen välissä sekä tiukkana manttelina juuren pinnalla. Manttelin pinnasta kasvaa ulospäin sienilajista riippuen enemmän tai vähemmän sienen ulkorihmastoa (Kuva 1). Koska eri mykorritsasienilajit ovat rakenteellisesti ja toiminnallisesti erilaisia, voi useampi sienilaji taata paremmin kasvin ravinteiden ja veden saannin ja lisätä siten kasvin kasvua. Puun mykorritsojen muodostumiseen vaikuttaa puulaji, puun ikä, maaperän ravinteisuus ja muut ominaisuudet, tarjolla oleva sienilajisto, kilpailu sekä maaperän muu eliöstö. Vaikka suurin osa kaikista kasveista muodostaa mykorritsoja, ovat monet kasvit ja mykorritsasienet keskenään yhteen sopimattomia. Tottunut sienestäjä tietää, että kangastattia (Suillus variegatus) kannata etsiä kuusimetsän sijaan männiköstä, ja että kantarellin (Cantharellus cibarius) voi löytää koivujen lähistöltä. Tietyn puulajin tiedetään siis suosivan tiettyjä mykorritsasieniä. Saman puulajin eri yksilöiden välisestä vaihtelusta mykorritsalajiston suhteen ei ole aiemmin tiedetty juuri mitään. Vuosi sitten tarkastetussa väitöskirjassani tarkasteltiin kuusiyksilöiden vaikutusta ektomykorritsayhteisön rakenteeseen. Tutkitut kuuset olivat samanikäisiä mutta kasvumenestykseltään erilaisia, minkä takia haluttiin selvittää mahdolliset erot niiden mykorritsayhteisöissä.