Perkaustavan ja -ajankohdan vaikutus männyn istutustaimikon kehitykseen Etelä-Suomessa

Tutkimuksessa tarkasteltiin kenttakokeiden avulla erilaisten perkauskasittelyiden (ei perkausta, reikaperkaus, taysperkaus, latvonta) ja niiden ajoituksen vaikutuksia istutusmantyjen kehitykseen taimikon harvennusvaiheeseen saakka (valtapituus 7–8 m). Samalla selvitettiin taimikonhoidon (perkaus ja harvennus) kokonaisajanmenekkia seka simuloitiin Motti-ohjelmistolla eri taimikonhoitovaihtoehdoissa syntyneiden metsikoiden kehitysta ensiharvennusvaiheeseen saakka. Runsaasti koivua sisaltavan mannyn istutustaimikon perkaus osoittautui valttamattomaksi, kun tavoitteena on mannikon kasvatus. Taimikon harvennusvaiheessa kuolleiden tai pahoin lehtipuuston kilpailussa piiskaantuneiden mantyjen yhteenlaskettu osuus oli perkaamattomilla ruuduilla 32–37 %, kun vastaava osuus reikaja taysperatuilla ruuduilla oli 3–8 %. Kilpailevien lehtipuiden latvonta vahensi piiskausta vain valiaikaisesti, silla latvotut lehtipuut jatkoivat pituuskasvuaan sivuoksasta ja saavuttivat pian kasvatettavien mantyjen pituuden. Kolmen metrin pituusvaiheessa tehdylla perkauksella ei ollut vaikutusta mantyjen kasvuun, mutta kaikki 1,5 metrin pituusvaiheessa tehdyt perkauskasittelyt lisasivat mantyjen lapimitankasvua. Mantyjen pituuskasvu lisaantyi vain reikaperkausja latvontaruuduilla. Taimikonhoidon kokonaisajanmenekki oli pienin yksivaiheisessa taimikonhoidossa (ei perkausta) tai kun perkaus tehtiin latvomalla kilpailevat lehtipuut. Reikaja taysperkauksen kokonaisajanmenekit eivat eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevasti. Yksivaiheinen taimikonhoito ilman perkausta pienensi mantykuitupuun ja kasvatti koivukuitupuun maaraa simuloidussa ensiharvennuksessa, mutta kayttopuun kokonaispoistumaan taimikonhoidolla ei ollut vaikutusta.