English (United Kingdom)

https://curated-unify.zendy.io/wp-json/zendy-region/v1/featured_content/oa?rat=en

https://curated-unify.zendy.io/wp-json/zendy-region/v1/highlighted_journal/

Zendy Pro

Presents the zaia usage as premium feature

ZAIA

Presents AI Discovery search usage as a premium feature

AI Discovery

Presents AI Discovery explain and summary usage as a premium feature

Content Analysis

Presents the keyphrase highlighting as premium feature

Keyphrase Highlighting

Presents the summarisation as premium feature

Summarisation

Presents the pdf analysis as premium feature

PDF Analysis

1500 Top-up

3000 Top-up

Zendy Basic

2500 Top-up

Zendy Unlimited

Presents the access of premium content as premium feature

Premium Content

Jokioisilla jarjestetyssa astiakokeessa tutkittiin yhdeksan erikoiskasvin (hamppu, kinua, kitupellava, kumina, morsinko, nokkonen, ruokohelpi, tattari ja oljypellava) ja kahden yleisemman viljelykasvin (ohra ja timotei) biomassan ja ravinteiden (typpi, kalsium, kalium, magnesium ja fosfori) allokaatiota kasvin eri osiin. Astiat olivat suuria 11 litran vetoisia astioita, ja maapera hienoa hietaa. Astiat lannoitettiin ennen koetta NPK- ja hivenravinneliuoksilla siten, etta ravinteita oli ylimaarin kaikkien kasvien tarpeisiin. Lannoitus oli sama kaikille kasveille.Monivuotiset kasvit kumina, morsinko, nokkonen, ruokohelpi ja timotei allokoivat jo ensimmaisena kasvuvuonna enemman biomassaa juuristoon kuin yksivuotiset hamppu, kinua, kitupellava, tattari, oljypellava ja ohra. Suurin juuri-versosuhde oli kuminalla (2), toiseksi suurin morsingolla (1.5). Suurimat kokonaisbiomassat olivat kuminalla ja ruokohelpilla.Monivuotisilla kasveilla, joilla juurimassaa oli enemman, oli myos enemman ravinteita varastoituna juuriin. Varsinkin kuminalla ja morsingolla tama oli selvasti nahtavissa, kun puolet kasvien Mg-, P- ja N –maarista oli juuristossa. Kumina kerasi kasvustoonsa yleisestikin ottaen paljon ravinteita, koska sen biomassa oli suuri. Tama logiikka ei kuitenkaan toteutunut ruokohelven kohdalla, jonka biomassa oli kasveista toiseksi suurin, mutta joka kerasi sanottavasti vain fosforia ja typpea nyt tutkituista ravinteista. Sen sijaan biomassaltaan keskinkertainen kinua oli paras magnesiumin, fosforin ja kaliumin keraaja. Hamppu ja nokkonen kerasivat erityisen paljon kalsiumia kokonaisbiomassaansa, tattari oli huomattava fosforin keraaja. Typpea kasvit kerasivat tasaisemmin; sen maara astiaa kohden riippui lahinna biomassan maarasta.Koska juuret jaavat korjuun jalkeen maahan, ne ovat tarkeita ravinteiden lyhytaikaisia varastoja. Jos maasta kuitenkin halutaan poistaa ravinteita esim. valuma-alueiden suojakaistojen avulla, tarkea rooli on korjuussa poistuvilla ravinteilla. Typpea ja fosforia pellolta olisi naiden nyt tutkittujen kasvien mukana poistunut eniten siemensatoa tuottavilla kasveilla eli yksivuotisilla ohralla, tattarilla ja kitupellavalla. Oljyhamppu ja oljypellava poistaisivat erityisen paljon typpea jafosforia maasta, koska niista korjataan seka siemenet etta varret. Muita ravinteita poistuisi eniten kasveilla, joista korjataan biomassaa (edella mainitut hamppu ja oljypellava seka morsinko, nokkonen ja ruokohelpi). Yksivuotisilla siemenkasveilla muut ravinteet kuin suurin osa typesta ja osa fosforista palautuvat suurimmaksi osaksi maahan, jos puintijate silputaan ja palautetaan peltoon. Kaksivuotisen kuminan siemensadon sisaltamia ravinteita ei viela tassa vaiheessa ole voitu maarittaa, koska toisen kasvuvuoden (jolloin siemenet valmistuvat) tuloksia ei viela ole saatavissa.Tutkimus osoittaa, etta erikoiskasvien valilla on eroja ravinteiden allokoinnissa eri kasvinosiin. Nyt tutkimusta jatketaan kenttakokeen avulla. Sen tavoitteena on saada tietoa erityisesti maanpaallisen biomassan muodostumisesta ja ravinteiden allokoitumisesta tilanteessa, jossa kasveja lannoitetaan kasvikohtaisesti ja kasvien kasvua rajoittavat todelliset ymparistoolot. Monivuotisten kasvien kohdalla biomassan maaran muuttuminen vuosien edetessa on myosoleellista ottaa huomioon tehtaessa johtopaatoksia niiden ravinteiden kaytosta. Kokeen tulosten perusteella pyritaan paattelemaan, missa maarin viljelykasvin valinnalla voidaan vaikuttaa pellon ravinnetasapainoon, orgaanisen aineen pitoisuuteen ja siten pellon kasvukuntoon. Tiettyja kasveja voitaisiin myos kayttaa koyhdyttamaan peltomaata ravinteista esim. valuma-alueiden suojakaistoilla.

Erikoiskasvien juuriston ja ravinteiden allokoinnin monimuotoisuus