English (United Kingdom)

https://curated-unify.zendy.io/wp-json/zendy-region/v1/featured_content/oa?rat=en

https://curated-unify.zendy.io/wp-json/zendy-region/v1/highlighted_journal/

Global: Zendy Plus annual

Presents the access of premium content as premium feature

Premium Content

Presents the keyphrase highlighting as premium feature

Keyphrase Highlighting

Presents the summarisation as premium feature

Summarisation

Insights

Presents the pdf analysis as premium feature

PDF Analysis

Presents the zaia usage as premium feature

ZAIA

Global: Zendy Tools annual

Global: Zendy Free Plan

Global: Zendy Tools monthly

Global: Zendy Plus monthly

Johdanto Ihmisten toimintatapoihin on jo aikojen alusta kuulunut toimiminen ryhmissä. Ryhmä tuo turvallisuutta ja johonkin kuulumisen tunnetta. Ihminen myös oppii yhdessä ja toisilta. Lisäksi ryhmä, joka on valmis työskentelemään yhteisen hyvän puolesta, selviää paremmin kuin yksinäiset tai ne ryhmän jäsenet, jotka ajattelevat vain omaa etuaan (Goleman 1999). Myös tieteellisten kysymysten ratkaisussa tarvitaan usein eri henkilöiden ajattelutyötä ja moni keksintö on kehittynyt useamman henkilön työpanoksena. Kalevi Rantasen mukaan (2003) tutkimus on osoittanut, että uudet ideat eivät synny yksinäisten aivojen työskentelyn tuloksena, vaan ihmisten välisen vuorovaikutuksen inspiroimana. Työelämässä ei selviä ilman muiden tietoja ja taitoja, koska tarvittavasta osaamisesta vain hyvin pieni osa on yhdellä ihmisellä (Goleman 1999). Monissa työelämän organisaatioissa tehdään työtä ryhmissä, joita kutsutaan tiimeiksi. Usein kysytään, onko ryhmällä ja tiimillä jotain eroa. Tiimi -sanaa ryhmästä käytetään silloin, kun halutaan korostaa, että ryhmä on koottu harkiten jotain tiettyä tehtävää varten ja sen jäsenet on valittu jonkun erityisosaamisen perusteella (joko sisällöllinen tai toimintatapaan liittyvä). Tiimin toiminnan periaatteisiin kuuluu myös jäsenten välinen tasa-arvoisuus (Belbin 1993). Ryhmäilmiöitä on tutkittu paljon juuri työelämän ryhmissä ja tiimeissä. Ryhmän toimintatapojen tarkoituksenmukaisuuteen ja niiden kehittymiseen tulee kiinnittää huomiota, koska ryhmän työn onnistuminen ei ole itsestään selvää. Ryhmässä ei tehdä vain tehtävää, vaan inhimillinen vuorovaikutus ja siihen liittyvät prosessit ovat aina läsnä. Tutkimusryhmässä työskentely voi olla innostavaa, mutta myös haastavaa. Miten ryhmän positiivinen voimavara saadaan palvelemaan ryhmän tavoitteita? Toisaalta on inspiroivaa ratkoa itselle kiinnostavia tutkimuskysymyksiä saman alan asiantuntijoiden kanssa. Toisaalta työhön voi liittyä kilpailua, kateutta ja jopa salailua, koska voidaan pelätä sitä, että joku muu hyötyy omista tutkimustuloksista. Tutkijoiden välillä on statuseroja, jotka voivat mahdollistaa toisten jäsenten hyväksikäyttöä. Kenellä on oikeus tutkimustuloksiin, entä mikä nimijärjestys tulee julkaisuun? Inhimilliseen vuorovaikutukseen kuuluvat myös kiintymysja vihasuhteet. Näistä selvitään, mikäli ryhmän jäsenillä on sosiaalista älykkyyttä, jota voidaan kutsua myös tunneälyksi. Tunneäly näkyy esimerkiksi ihmisen tavassa osoittaa ymmärrystä toisia kohtaan ja ottaa muiden näkökulmia huomioon. Myös omien impulssien hillitseminen, innostus ja optimismi ovat osa tunneälyä (Goleman 1999). Substanssiosaamisen ja tunneälyn lisäksi ryhmässä tarvitaan yhteisesti sovittuja pelisääntöjä ja toimintatapoja. Voisi olettaa, että akateemisissa työpaikoissa korkeasti koulutetut ihmiset osaavat toimia ryhmässä älykkäästi. Entä jos tunneäly ei ole kehittynyttä? Entä jos ryhmä ei halua kehittää vuorovaikutuksensa laatua tai ryhmän jäsenet eivät pysty olemaan joustavia toimintatavoissaan? Goleman (1999) kuvailee eräässä yliopistossa tehtyä tutkimusta, jossa koehenkilöistä kerättiin 120 johtoryhmää. Näiden ryhmien piti tehdä päätöksiä kuvitteellista yritystä varten. Joidenkin ryhmien jäsenet olivat älykkyysosamäärältään huippuälykkäitä, mutta ryhmät eivät välttämättä selvinneet tehtävästä kunnialla. Miksi huippuälykkäistä kootut ryhmät eivät pärjänneet? Siksi, että he käyttivät aikaa keskinäiseen kiistelyyn! Jäsenten toimintatapa oli liian samanlainen eli he erittelivät ongelmien älyllisesti haastavia ulottuvuuksia, analysoivat ja arvostelivat. Ryhmässä ei huolehdittu työn suunnittelusta, tiedon kokoamisesta ja muokkaamisesta eikä lopputuloksien levittämisestä. Tulokselliseen yhdessä toimimiseen tarvitaan substanssiosaamisen lisäksi sekä sosiaalista älykkyyttä että yhteistä tehtävien organisoimista.

Tutkimusta ryhmissä – dynamiikkaa ja pelisääntöjä