English (United Kingdom)

https://curated-unify.zendy.io/wp-json/zendy-region/v1/featured_content/oa?rat=en

https://curated-unify.zendy.io/wp-json/zendy-region/v1/highlighted_journal/

Global: Zendy Plus annual

Presents the access of premium content as premium feature

Premium Content

Presents the keyphrase highlighting as premium feature

Keyphrase Highlighting

Presents the summarisation as premium feature

Summarisation

Insights

Presents the pdf analysis as premium feature

PDF Analysis

Presents the zaia usage as premium feature

ZAIA

Global: Zendy Tools annual

Global: Zendy Free Plan

Global: Zendy Tools monthly

Global: Zendy Plus monthly

Maaperan ja lannoitteiden fosforin (P)perusteellisettutkimukset alkoivat Suomessa 1900-luvun alussa. Fosforin kokonaismaara oli kivennaismaiden kyntokerroksessa lahes kaksi tonnia hehtaaria kohti jo 1930-luvulla ennen lannoitteiden runsasta kayttoa. Samassa tilavuudessa kevytta turvetta oli fosforia paljon vahemman, ja siita noin nelja viidennesta oli pysyvina orgaanisina yhdisteina. Orgaanisen fraktion osuus fosforin kokonaismaarasta oli n. 30 prosenttia myos kivennaismaissa. Epaorgaanisen fosforin paafraktioita olivat vaikealiukoinen primaarinen apatiitti seka sekundaariset raudan ja alumiinin oksihydroksidikompleksit, joista jalkimmaiset lisaantyivat fosforilannoituksella eniten. Lannoituskokeet osoittivat, etta maaperamme luontaiset fosforivarat ovat vaikeasti kasvien saatavilla, ja lannoituksen hyvaksikaytto jai huonoksi maahan lisatyn fosforin lujan pidattymisen takia. Ennen 1950-luvun loppua julkaistuissa tutkimuksissa kaikki yksinkertaiset maan fosforitestit osoittautuivat melko epaluotettaviksi fosforin saannin osoittajiksi, mutta myohempien tutkimusten valossa tuloksia heikensivat tutkimusaineistoista johtuneet virheet. Maanaytteiden pitka sailyttaminen ennen analysointia naytti aiheuttaneen liian suuria helppoliukoisen P:n pitoisuuksia erityisesti eloperaisilla mailla. Useat tutkituista pelloista olivat vahvasti happamia ja siksi vahemman viljavia kuin maan P-analyysi osoitti. Suomalaista hapan ammoniumasetaattimenetelmaa, joka kehitettiin 1950-luvun alussa, on sen jalkeen kaytetty maassamme ainoana viljavuustutkimuksen rutiinimenetelmana, ja fosforin lisaksi samasta maauuttesta maaritetaan muutkin makroravinteet paitsi typpi. Fosforilannoitustarpeen ennustamiseen kaytettyjen menetelmien vertailuissa vain fosforia varten tehtava vesiuutto ja eraat tyolaammat desorptio- ja diffuusiotestit ovat olleet tarkempia, mutta Suomen oloissa asetaattimenetelma on ollut yhta hyva tai parempi kuin mikaan muu yksinkertainen kemiallinen menetelma.

Phosphorus in Finnish soils in the 1900s with particular reference to the acid ammonium acetate soil test