English (United Kingdom)

https://curated-unify.zendy.io/wp-json/zendy-region/v1/featured_content/oa?rat=en

https://curated-unify.zendy.io/wp-json/zendy-region/v1/highlighted_journal/

Global: Zendy Plus annual

Presents the access of premium content as premium feature

Premium Content

Presents the keyphrase highlighting as premium feature

Keyphrase Highlighting

Presents the summarisation as premium feature

Summarisation

Insights

Presents the pdf analysis as premium feature

PDF Analysis

Presents the zaia usage as premium feature

ZAIA

Global: Zendy Tools annual

Global: Zendy Free Plan

Global: Zendy Tools monthly

Global: Zendy Plus monthly

Hydrologiselta kannalta suojavyohykkeiden ja -kaistojen tarkoitus on pintavalunnan hillitseminen ja imeynnan eli infiltraation edistaminen. Koska maan rakenne vaikuttaa keskeisesti suojavyohykkeiden ja -kaistojen toimintaan, tassa tutkimuksessa tarkasteltiin suojakaistojen hoitotoimenpiteista aiheutuvia mahdollisia muutoksia maan fysikaalisiin (irtotiheys ja ilmanjohtavuus) ominaisuuksiin ja maan kokoonpuristumisominaisuuksiin. Tutkittuja hoitotoimenpiteita olivat niitto ja niittojatteen poiskorjaaminen, laidunnus seka alueen jattaminen luonnontilaan.Jokioisilla savimaan (Vertic Cambisol) ja Maaningalla hietamaan (Haplic Regosol) koekenttien maaprofiili tutkittiin 200 cm:n (savi) ja 180 cm:n (hieta) syvyyteen saakka, ja maanaytteet otettiin kustakin horisontista. Etenkin hietamaalla oli muokkauskerroksen alapuolella kyntoantura yha havaittavissa 10 vuotta viljelyn lopettamisen ja suojakaistan perustamisen jalkeen. Savimaan syvemmissa, todennakoisesti markina lapi vuoden sailyvissa horisonteissa (90-200 cm) maan irtotiheys oli pieni ( 0,52 cm3 cm-3), vaikka orgaanisen hiilen pitoisuus (< 0,9 %) oli erittain alhainen. Maan rakenne on yha massiivinen ja hyvin heikosti kehittynyt. Suojakaistojen pintamaakerroksesta (0-3 cm) ja maaprofiilien horisonteista otetut hairiintymattomat lierionaytteet (240 cm3) kyllastettiin ja tasapainotettiin hiekkapedilla (-6 kPa). Maan ilmanjohtavuus mitattiin ja naytteita kuormitettiin 7 tunnin ajan pystysuoralla normaalivoimalla (20, 40, 70, 100, 200 ja 400 kPa), minka jalkeen kuormitus vapautettiin (1 tunti). Jannitystilan ja vastaavan muodonmuutostilan valista riippuvuutta eli maan kokoonpuristumisominaisuuksia tarkasteltiin puolilogaritmisella asteikolla toisen asteen polynomin mukaisesti sovitetun jannitys-puristumakuvaajan avulla. Maan sisaista lujuutta eli kykya vastustaa ulkoapain tulevia voimia arvioitiin ns. esitiivistysasteen avulla, joka johdettiin graafisesti ns. Casagranden menetelmalla. Maaprofiilin eri horisonttien kokoonpuristuminen oli riippuvainen maalajista, ei niinkaan hoitotoimenpiteista, ja se oli huomattavasti suurempaa savimaalla kuin hietamaalla. Molemmilla maalajeilla kokoonpuristuminen vaheni siirryttaessa pintamaasta pohjamaahan. Tama voi osaltaan selittya silla, etta veden poistuminen huokosista oli estynyt, mika esti kokoonpuristumisen. Suojakaistojen hoitotoimenpiteista laidunnus aiheutti epasuotuisia muodonmuutoksia savimaan rakenteessa, mika heijastui kaistojen heikentyneena ilmanjohtavuutena (2,7-5,1 10-5 m s-1) luonnontilaisiin kaistoihin verrattuna (15-22 10-5 m s-1). Kauttaaltaan alhaiset esitiivistysasteet voivat osin selittya varhaisella naytteenottoajankohdalla, jolloin maan rakenne on talven jaljilta heikoin mahdollinen. Laiduntaminen vaikutti kuitenkin maan kokoonpuristumisominaisuuksiin. Vaikka nuoren laidunkaistan tiivistyminen oli jo tiiviimmasta alkutilanteesta johtuen vahaista, myos puristuman kimmoinen palautuminen oli kuormituksen lakattua pienta. Vanha laidunkaista oli taas helposti tiivistyva, mutta maan pintakerrokseen keraantynyt orgaaninen aines lisasi kuormituksesta aiheutuneen puristuman palautumista. Tulosten perusteella laidunnusta tulisikin valttaa etenkin hiljattain perustetulla nurmella.

Compressive behaviour of the soil in buffer zones under different management practices in Finland