Maaseutu-sanan semanttinen käänne ja merkityksen muotoutuminen

Olemme tutkineet sanan maaseutu merkitysten muotoutumista kielen muutoksena. Analyysin aineistona olemme käyttäneet digitalisoituja suomenkielisiä sanomalehtiä 1840–1950 väliseltä ajalta. Tuloksena esitämme, että maaseutu-sanan kehityksessä tapahtui kahdessa vaiheessa 1860–1910 -luvuilla merkittävä muutos, jonka seurauksena sen yleisimmäksi merkitykseksi vakiintui kollektiivinen ja abstrakti MAASEUTU-käsite.  Nykysuomessa maaseutu ymmärretäänkin lähinnä sanan kaupunki kollektiivisen tai geneerisen, lajiin tai entiteettityyppiin yleistävästi kohdistuvan viittauksen vastakohtana: maaseutu on jotain, jota kaupunki hyvin yleisellä tasolla ymmärrettynä ei ole. Tämä käsitteellinen jäsennys yleistyi Suomessa kuitenkin vasta 1800-luvun lopulla ja liittyi ajan yhteiskunnan jännitteiseen kehitykseen ja sitä koskeviin keskusteluihin. Uudella MAASEUTU-käsitteellä oli vuosisadan vaihteessa kysyntää ja se otettiin aktiivisesti myös poliittiseen käyttöön.  Analyysimme osoittaa, että usein pysyviksi ja staattisiksi koetut käsitteelliset rakenteet ovat eläviä ja kulttuurisesti muotoutuvia. Esimerkiksi poliittiseen kielenkäyttöömme vakiintuneet käsitteet ovat abstraktioita, jotka muotoutuvat historiallisessa kontekstissa. Käsitteiden saatua kollektiivisesti jaetun sisällön niitä voidaan käyttää politiikassa ja julkisessa debatoinnissa – maaseutu on tästä erinomainen esimerkki.